koirat, koirarodut ja ennakkoluulot

Puhutaampa koirista, koiraroduista ja ennakkoluuloista. Itse tykkään isoista koirista joilla on luonnetta, en pidä pikkukoirista, enkä varsinkaan sellaisista taskurotista joita ihmiset rääkkää pukemalla niille toinen toisensa perään pellempiä asuja. Tykkään haasteista koirien suhteen, eli en halua sellaista helppoa hännänheiluttajaa vaan tosiaan sitä luonnetta, jossa riittää koulutettavaa. Toki, en sano et kaiken pitäisi mennä vaikeamman kautta ja omien koirien kohdalla on välillä ollut hieman liikaakin sitä haastetta. En halua omien koirien olevan sellaisia, jotka heiluttavat kaikille häntää ja lähtisivät helposti pahaa tahtovan ihmisen mukaan. Eli mielumminkin koirani ovat välinpitämättömiä muita ihmisiä kohtaan kun ovat intopiukeena ottamassa kaikkien rapsutukset vastaan. Rapsutuksia ja huomioo ne saavat minulta ja heidän lähipiiriin hyväksytyiltä ihmisiltä yllinkyllin. Itselleni tärkeä ominaisuus koirassa on myös se, että sillä on sen verran kokoa että se pystyy helposti mua puolustaa jos tilanne sen vaatii. Kävelen mielelläni myöhään illalla / aamuyöstä pitkiä lenkkejä koirien kanssa, sillä silloin on ihanan rauhallista ja oon muutenkin aikamoinen valvomaan. Voin siis luottaa koirani puolustuskykyyn, jos menen huoletta pimeitä metsäteitä ja pimeitten puistojen halki. Haluan myös, että vastaantulevat ihmiset joilla on kenties jotain pahaa mielessä (nuori nainen kävelemässä yksin koiran kanssa pimeetä katua pitkin...) ottavat koirani vakavasti, eivätkä uskalla lähelleni tulla. 

Monien vahvojen ja isojen koirarotujen kuten esimerkiksi rottweiler, dobermanni, bokseri jne. yleistäminen tappajakoiriksi on roturasismia jota myös koiraihmiset harrastavat (etenkin ne pikkurottien ja muitten fifien ja puuteleitten omistajat). Miksi ihmiset kokevat sen rasismin oikeutetuksi mutta ihmisten rasistinen kohtelu ei ole sallittua? Molemmissa asioissa on kyse ennakkoluuloista. Kummatkin ovat rasismia, eli ihminen joka ei ole rasisti ihmisten suhteen mutta koirien suhteen kyllä, ei voi kutsua itseään ”ei rasistiksi”. Voimakastahtoisia koiria on aina helppo syyttää lähes kaikesta ja sanoa niitä mielenvikaisiksi. Tosiasiahan on, että sellaiset koirat vaan vaativat omistajaltaan johodonmukaista koulutusta ja kovaa kuria. Ne siis vaativat paljon enemmän työtä kuin esim. kultaisennoutajan koulutus. Toiset ihmiset soveltuvat sellaiseen koulutukseen, toiset eivät. Jotku vain ovat kultainennoutajatyyppiä ja eivätkä siitä miksikään muutu. Oli kuitenkin rotu tai koko mikä tahansa, jokainen koira tarvii koulutusta ja jokaisesta koirasta saa myös agressiivisen jos näin haluaa, joidenkin rotujenedustajista helpommin. Suurimmaksi osaksi vika on aina omistajassa eli kouluttajassa, ei koirassa. Tätäkään ei monet tunnu tietävän, etenki jos ei ole koiraihminen tai omistaa vain pikkupiskin jota kannetaan kainalossa. Hyvin pieni osa koirista on oikeasti mielenvikaisia. Eli agressiivinen koira ei ole automaattisesti mielenvikainen vain yleensä omistaja on mielenvikainen..ei kun anteeksi tarkoitan epäjohodonmukaisesti kouluttanut koiraansa ja jopa saattanut opettaa agressiiviseksi, kenties jopa tahtomattaan.

Monella on väärä käsitys agressiivisuudesta. Minunkin pentua luullaan monesti agressiiviseksi kun se haukkuu ja saan paheksuvia katseita. Se meni niin pitkälle, että itsekin aloin miettiä et voisiko se olla agressiivinen ja halusin ottaa asiasta selvää, jotta mulla on lyödä faktat pöytään kun joku tulee aukoo päätään mulle. Koiralleni tehtiin luonnetestit ja analyysit Suomen maineikkaamman koirakouluttajan opeissa kouluttautuneella koirakouluttajalla. Lopputulos oli, että koirani ei välttämättä edes kykenisi puolustautumaan tosi paikan tullessa. Hävetti, että olin alkanut edes epäilemään moista vain tyhmien ihmisten vainoharhaisuuden takia. Koirakouluttaja totesi, että ulkonäkö ja pelkkä haukkuminen (mikä on myös monien mielestä merkki agressiivisuudesta vaikka haukkuminen on koirille sama kuin ihmisille puhuminen) kuitenkin käy varmaan erinomaisena pelottimena, kaikki kuiteski luulevat että koirasi on agressiivinen näihin tuntomerkkeihin nojautuen.

Koirapuistossa tulee paljon juteltua muitten koiranomistajien kanssa. Osan kanssa jutellaan pelkästään koirista ja joistain on tullut vuosien aikana jo sen verran tuttuja, että puhutaan myös aivan muista asioista. Yksi keskustelunaihe on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Monet isojen rotujen omistat (en puhu kultaisistanoutajista, settereistä tai vastaavista lepsummista koirista jotka ovat vain söpöjä kaikkien mielestä) harmittelee ihmisten ennakkoluuloja isoja koiria kohtaan. Eräs koiratuttu, jolla on 8-vuotias sekaroituinen n. 30 kiloa painava koira ja sitten tämä 1,5-vuotias reilut 70 kiloa painava brindle staffin ja jonkun mastiffin sekoitus. Tämä jössikkä on ehkä maailman kilteimpiä koiria, joita tiedän. Tosipaikan tullessa mun koirat varmaan ennemminki kävisi kimppuun kun tämä ”tappajakoira” niin kuin monet sitä kutsuisi. Tämä kyseinen jössikkä on hurjan hellyttävä, ei osaa haukkua eikä murista kellekään, pelkää omaa varjoaansakin. Minun vanhempi koira aina välillä komentaa tätä jössikkää ja se juoksee mun karvaturria pakoon. Tällä koiralla ei vain kauheasti ole koirakavereita, sillä ei edes keskikokoisen koiran omistaja uskalla tulla samaan koirapuistoon kun kyseinen koira on siellä. Ihmiset vaihtavat tämän nähdessään kadunpuolta ja osa on jo valmiiksi ”puolustusasennossa” sillä heidän mielestään on selvää, että se koira aikoo hyökkää kimppuun. Toki noin isossa koirassa on ihan painonsa takia vaaransa kun se leikkii pienen koiran kanssa, sen ymmärrän. Mutta tollainen 30-kiloinen pärjää sille ihan hyvin, sillä tämä 70-kiloinen keijukainen ei niinkään painileikkejä harrasta ihan jo senkin takia ettei se ole niin ketterä ja nopea.

Olen aina miettinyt kuinka harmillista olisi, jos itse olisi tollaisessa tilanteessa ettei kukaan halua päästää koiraansa leikkikaveriksi omalle koiralleni ja ihmiset vain kirkuisivat jo pelkästään nähdessään koirani. Nyt tiedän miltä se tuntuu. Pentukoirani ei ole kuin alle 3kk ikäisenä kuulunut niihin koiranpentuihin joitten perään katsotaan ja sanotaan ”oi kun söpö”. Sen jälkeen kukaan ei ole enää kadulla sanonut niin, johtuu varmaanki kyllä myös siitä ettei koirani tosiaan ole häntää heiluttaen juossut ihmisiä kohtin. Nyt vauvani on saavuttanut sellaisen ulkonäönkin, että ihmiset katsovat jo kaukaa mulkoillen...ensin koiraa ja sitten mua. Osa alkaa huviksensa kirkumaan koiran kohdalla, mikä musta on aivan järkyttävää käytöstä- koiraki hämmentyy moisesta. Ja tätä käytöstä ruokitaan mediassa jatkuvalla syötöllä! Aina kun lapsen kimppuun hyökätään mainitaan roduista kyllä nämä pahamaineiset milloin dobermanni, milloin rottweileri ja milloin mastiffi. Mites sitten kaikki ne ”lempeät rodut” jotka puree ihan yhtälailla? Niinkuin jo ylempänä tekstissä kirjoitin, näillä pahamaineisilla roduilla on toki väärinkoulutettuna astetta enemmän taipuisuutta agressiivisuuteen mutta ihan yhtälailla kultainennoutaja voi olla agressiiviinen- siitä ei vain kirjoiteta mediassa, sillä sitähän pidettäisiin poikkeuksena, eikä se herättäisi niin paljon keskustelua kuin nämä pahamaineiset rodut. Ja tosiasiahan on, että pieniä koiria harvoin koulutetaan, sitä ei jakseta tehdä, eikä sitä koeta tarpeelliseksi. Pieni koirahan on ”söpö” kun se räksyttää ja riehuu, sehän ”kuuluu asiaan”. Pieni koira saa vetää, koska sehän on vain ”innokas” ja ”tempperamenttinen”. Kaikkien pienien koirien omistajat pyörittää tässä kohtaa tekstiä jo silmiään ja niiltä nousee savupäästä. Mutta fakta on (koirakouluttajatkin monet sanovat tätä), että ne ovat yleisesti ottaen paljon huonokäytöksisempiä kuin isot koirat ja saattavat ennemminkin purra kuin isot koirat juuri sen takia, ettei niitä kouluteta, jälki vaan ei välttämättä ole niin pahaa kuin isolla mutta pureminen on puremista- ei ”söpöä”. Isot koirat taas on vähän pakko ainakin yrittää kouluttaa (kaikki eivät tässä kyllä onnistu), sillä niitten kanssa on muutoin mahdotonta elää. Isojen koirien huonokäytöksisyys näkyy helpommin, sillä 30-kiloista vetävää koiraa on paljon vaikeampi pitää kuin 4-kiloista. Vetäessä paino melkein tuplaantuu. 30-kiloinen koira kun vetää, niin se näkyy myös ihmisen asennossa. Sen lisäksi koira läähättää ja päästää sellaista köhinä-ääntä, jos panta alkaa kuristamaan..tämähän kuulostaa jo joittenkin mielestä hurjan agressiiviseltä- sillä koirahan vetää, jotta pääsisi hyökkäämään ekan vastaan tulevan otuksen kimppuun, eikös se näin ole monien ”wannabe tiedän kaiken koiran käytöksestä”- ihmisten mielestä? 

Itselläni on ollut 12-vuotiaasta asti aina koira. Ensin keskikokoinen schnauzeri, tämän kuoltua tuli mun vanhempi koira ja sitten tämä uusin tulokas. Koirieni kimppuun on hyökännyt ja purrut useampaan kertaan koira. Isääni on purtu myös. Kaverieni koiria on purtu. Siinä ei ole ero purraanko ihmistä ykskaks ilman varoitusta vai koiraa. Jos koira puree, niin se puree sit myös ihan mitä vaan.

Schanuzerini ei koskaan oikein ollut kiinnostunut leikkimään koirapuistossa, se nuuskutteli mielumminki ympäriinsä ja oli omissa oloissa. Kerran puistoon tuli noin viiden vuoden ikäinen kultainennoutaja, joka siinä hetken juoksi ympäriinsä ja kävi ykskaks koirani kimppuun, eikä suostunut irrottamaan. Kultaisennoutajan omistaja oli järkyttynyt ja hoki tyypillistä mantraa ”ei mun koira ole koskaan tehnyt mitään kenellekään, miten se noin saatto, ei se normaalisti tee kärpäsellekään mitään”. Niin, no mites se sit päätti noin vaan käydä sit ekaa kertaa elämässä sitten juuri mun koiran kimppuun? Eli miten se olikaan- kultainennoutaja ei tee koskaan mitään pahaa. Koirani sai siitä haavoja kaulaan ja ruhjeita kuonoon, ei onneks mitään sen pahempaa. Sit muistan myös kun schnauzerini kimppuun kävi mäyräkoira. Päätti vaan purra takajalasta huviksensa. Silloinkin selvittiin onneksi säikähdyksellä ja parilla haavalla. Nykyisen vanhemman koiran kimppun on käynyt mopsi ja sekarotuinen narttukoira, muita tapauksia en ainakaan näin äkkiseltään muista. Isääni puri karjalankarhukoira. Selväähän on, etten todellakaan ole mikään poikkeus näitten tapausten kanssa. Jos lähettäis tekemään galluppia, niin sieltä pomppaisi moni ”lempeää” rotua edustava näitten purevien joukkoon, koska kuten sanoin kuka tahansa koirarodunedustaja oli sitten pieni tai iso voi olla agressiivinen, joko väärän koulutuksen seurauksena tai sitten harvalla mielenvian seurauksena.

Pitää siis muistaa käyttää sitä omaa järkeä ja sivistää itseensä, ennen kuin ryhtyy vainoharhaiseksi. Toki on niitä, joita koira on purrut ja sen seurauksena pelkää kaikkia saman rodun edustajia mutta sekin on naurettava syy. Se on sama kuin hakatuksi tullut ihminen syyttäisi ja pelkäisiä kaikkia samaa kansalaisuutta olevia ihmisiä kuin mitä se hakkaaja edusti. Eläimiä on niin helppo vihaa ja syyttää kaikesta- jos ihminen on itse heikko, niin se voi kokea olevansa jotain suurempaa kun alenkatsoo eläimiä. Eläimiä ei välttämättä ole helppo tulkita, jos sitä ei lainkaan osaa sillä ne eivät käyttäydy ja ajattele kuin ihmiset. 

Tekstin kuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen, paitsi jos joku näistä koirista kaikkitietävistä ihmisistä näkee kuvissa kaksi erittäin vaarallista ja agressivista koiraa. Ne hieman viisaammat varmaan tajuu, että on kyse hauskoista tilannekuvista koirien rajuista peuhuista. Toka kuva on musta aivan mahtava, miten tollainen edes onnistuu taltioitumaan kuvaan!