avustaja numero 2

 Olen parin päivän päästä 8kk täyttävä sekarotuinen narttupentu. En ole löytökoira, vaan ihan Turusta kotoisin hyvästä kodista. Minussa on viisi aika isoa ja voimakastahtoista rotua. Äitini on slovakiancuvacin ja norjanharmaahirvikoiran sekoitus. Isässäni on 50% saksanpaimekoiraa ja 25% dobermannia ja 25% rottweileria. Koirakouluttaja sanoi, että olen aikamoinen persoona. Minussa kuulemma näkyy luonteessa ja käyttäytymisessä erittäin vahvasti slovakiancuvac, saksanpaimenkoira ja dobermanni. Yleensä sekarotuisilla koirilla näkyy vahvasti luonteessa yksi tai max kaksi rotua, mutta minulla noitten kolmen rodun tyypillisiä kättäytymistapoja saattaa tulla minuutin sisällä kaikkia. Tässä teille esimerkkitilanne: Tummiin pukeutunut ihminen tulee kovaa vauhtia minua ja emäntääni kohti. Ensin hyökkään kohti kuin slovakiancuvac, sillä en tykkää vieraista ja puolustan omaa reviiriäni. Slovakiancuvacit ovat alunperin lampaittenpaimentajia ja maatalojen vahtikoiria, jotka eivät pidä vieraista ihmisistä. Jään haukkumaan sille tummaan pukeutuneelle henkilölle kuin saksanpaimenkoira sillä teen selväksi, että kannattaa miettiä kaksi kertaa jos on jotain pahaa mielessä. Peräännyn tilanteesta kuin terveluonteinen dobermanni. Pakko sanoa terveluonteinen ihan sen takia, että ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys että kaikki dobermannit ovat automaattisesti agressiivisiä, mikä on kamala yleistys.

Ensimmäinen aamu uudessa kodissa ( ikää 8 viikkoa)

Toinen viikko uudessa kodissa (ikää reilu 8 viikkoa)

Se, etten pidä muista ihmisistä tarkoittaa yksinketaisesti vain sitä, etten kelpuuta kenenkään muun rapsutuksia kuin emäntäni ja muutaman harkitusti valitun tutun, jotka kelpuutan lähipiiriini. En siis piittaa muitten ihmisten lässytyksistä tai houkutusyrityksistä tulla luokseen. Jos joku tulee minun makuuni liian lähelle, haukun ja lopetan kyllä yleensä heti kun emäntä käskee. Ei mulla sinäänsä olekaan kauheasti ihalijoita vaikka pentu olenkin, kaikki tuntuvat pelkäävän mua jo ihan ulkonäön ja koon takia, mutta eipä se mua haittaa.

ikää 3kk

Niitä ihmisiä joita kelpuutan lähipiiriini, niitä rakastankin sitten sitäkin enemmän. Olen kunnon pusukone ja tykkään myös kauheesti pussata mun isoveljeä..se ei vaan aina tunnu olevan ihan yhtä innoissaan siitä kuin minä- miehet. Tykkään läheisyydestä ja tykkään istua sylissä. Emäntä vaan hieman aina valittaa että painan hieman enemmän kuin sylikoiran kuuluisi ja en kuulemma ole ihan sylikoirasorttia..täh, jos kerta istun sylissä niin enkö muka sit ole juurikin sylikoira?

ikää 4,5kk

Juoksuja mulla ei vielä ole ollut, eli uroksetkaan eivät vielä ole alkaneet juoksee mun perässä.

Samankokoisia ollaan! Ikää 5kk

Mieluiten peuhaan mun isoveljen kanssa, sen kanssa saadaan etenkin ulkona vapaana kunnon painisessiot aikaan. Se on kiva, kun on leikkikaveri omasta takaa. Muutoin leikin meilumminkin pienempien koirien kanssa, sillä muut koirat hieman pelottaa mua. Osaan leikkiä koostani huolimatta hyvin nätisti pienten koirien kanssa, sillä rajuihin paineihin lähden vain veljeni kanssa. 

Ikää 5,5kk

Kadulla leijailevat rapisevat muovipussit on musta tosi pelottavia, niitä pitää vaania ja niille pitää haukkua. Uusin kiinnostuksen kohteeni on citypuput ja lempiherkkuni hanhenkakka, eiku hups totahan en nyt saanut sanoa ääneen. Piti siis sanoa lohimössö, jota saa eläinkaupoista sillä emännälleni on tärkeetä raakaruokinta, eli ei purkkiruokaa, ainoastaan silloin tällöin kuivapapanoita muutoin ruoka koostuu raakaruuasta.

ikää reilu 6kk

Tällä hetkellä säkäkorkeutta on n. 70cm ja painoa n. 35 kiloa. Massaa varmaan tulee vielä lisää, ehkä korkeuttakin.Päämäärä on ainakin saavutettu: olen isompi kuin isoveljeni. jess!

sateinen juhannuspäivä, ikää melkein 8kk