mukavuuslinja jatkuu

Keskiviikkoista mukavuuslinjaa jatketaan tummemmilla ja ei niin rikkinäisillä boyfriend-farkuilla. Käytiin nepalilaisessa ravintolassa syömässä ja nyt onkin ihan ähky olo. Nää päivät, jotka alkavat sillä että koira herättää kukonlaulun aikaan uikuttaen vierellä viestittäen "nyt on kiire, herää jo" ja ulos on rynnättävä aika vikkelään aivan unenpöpperössä ei sit mene kyl koskaan loppupäivänkään osalta mitenkään erityisen putkeen. Onneks näitä nyt ei sentään kauheen usein ole, mun koirat on tähän asti ainakin ollut erittäin terveitä eikä mahavaivojakaan kauheasti ole ollut. Normaalina päivänähän jopa mun nuorempikin hauva on oppinut talon tavoille, sillä nehän nukkuu vaikka 13 tuntia putkeen, eivätkä koskaan herätä, päinvastoin minä joudun herättämään niitä ehdotellen uloslähtöä :D Naureskelen aina sit hiljaa ittekseni ja joskus ääneenkin kun ihmiset voivottelevat, kun niitten karvapallo herättää aina aamukuudelta.
Monet eivät tajua sitä, että ihmisen ei kuulu elää koiran ehdoilla vaan tosinpäin ja koirat oppivat juuri ne tavat mitkä niille opetetaan. Eli koira on opetettu siihen, että se herättää klo 6 aamulla joko esim työarkiaamujen kautta (koirat kun eivät tajua viikonpäiviä niin ne herättävät sit viikonloppunakin samaan aikaan) tai sit ihan sillä, että koiralle on opetettu et sen kanssa lähetään aina kun se haluu (eli kyse ei ole siitä onko koiralla hätä, koirahan olisi ulkona mieluusti varmaan koko ajan jos siltä kysyttäisiin). Koirat siis osavat myös huvikseen pyytää ulos, jos ne siihen opetetaan, eli silloin ne huomaavat että saavat aina tahtonsa läpi.

top: H&M / shirt: Zara / jeans: Diesel /canvas flats: Topshop / sunglasses: GUCCI / leather bag: Silvia, Milan

DIY -project

Tämän löydön tein viikko sitten kirpparilta. Aitoa nahkaa oleva hopeinen bikerrotsi, jolla oli 20€ hintaa ja kunto on todella hyvä. Tämä on mulle hieman liian iso, kenties jopa miestenkokoa mutta ajattelin tästä tehdä liivin. Hihat leikkasinkin jo pois, mutta eteen tuli pieni pulma jota en sit ollut tullut ajatelleeksi ku olin niin tohkeissani ideastani. Takissa on satiinivuori, joka nyt sit törröttää kivasti hihansuista. No, pitää miettiä mitä tekis, kyllä mä jotain keksin. Esittelen sitten valmiin liivin, kun olen keksinyt miten ratkaisen tämän pulman ;)

denim & leather

 denim dress: Topshop / cardigan: DKNY (flea market) / shoes: Converse / sunglasses: GUCCI , Stockmann / leather necklace: COS / leather bag: Silvia , Milan


Todella kiva mekko, jonka ostin viime kesänä Topshopista. Kiva, mutta minkä takia se on jäänyt kaappiin? Syy muistui mieleen kun astuin ovesta ulos. Helsingin tuuli ja minä emme olla pukeutumisen suhteen mitään ylimpiä ystäviä. Niin kuin olen jo aiemmin maininnut, niin minulle vaatteiden mukavuus on todella tärkeää, sillä se että viihtyykö vaatteissaan näkyy aina myös ulospäin. En siis tykkää, että "ajattelen" päällä oleviani vaatteita vähän väliä, eli jos ne puristavat / ovat liian lyhyitä (hameet, mekot, paidat) / valuvat päältä (housut) / kierivät päällä (hameet) tai aiheuttavat vilauttamisvaaraa (mekot ja hameet). Tämä mekko siis kuuluu tuohon vikaan kategoriaan. En kerta kaikkiaan suostu siihen, että joutuisin vielä sukkisten päälle änkemään sellaisia shortsileggingsejä- joko mekko jää odottamaan sitä, että sukkikset voi suosiolla vaihtaa pelkkiin shortsileggingseihin tai sit minun on todella taivuttava ja ängettävä ne shortsileggingsit sukkahousujen päälle, jos halun laittaa mekon vähän viileemmällä säällä päälle. Yhh, ajatuskin ahdistaa tuollaisesta tiukasta kerrospukeutumisesta.

boyfriend-Mittwoch

Kun tentissä istuu sen neljä tuntia takamus puutuneena, niin pitää olla mukavat vaatteet päällä. Eli tänään ei kyllä tullut aamulla kiskottua mitään erikoista päälle, ihan perus rentoiluasu vain. Aah, boyfriend-farkut on ihan parhaita!

Kuva-avustajaa oli taas tarjolla vaikka muille jakaa ja toinen avustaja päätti sit parkkeerata suoraan jalkojen eteen malliksi- sori vaan rakas avustajani, mut sä et nyt tällä kertaa ollut kuvauskohteeni vaikka aika usein oletkin ;D

shirt: Zara / boyfriend-jeans: Abercrombie&Fitch (flea market) / studded canvas shoes: Topshop / necklace: COS

Tierisch gut

denim shirt: H&M / silk shirt: Zara, Berlin / maxi skirt: flea market / shoes: Converse / sunglasses: Gucci, Stockmann / leather bag: Zara / leather belt: flea market 


Asua tältä päivältä. Kolmannen kuvan laitoin vartavasten tukan takia, sillä siinä näkyy myös hyvin päivänvalossa tukan väri. Minähän lopetin kampaajalla ramppaamisen juurikasvun takia noin 4kk sitten. Eli mun hiuksissa ei ole mitään kampaajan tekemää liukuvärjäystä vaan ihan "luonnollinen" liukuvärjäys. Hiuksia kauttaaltaan on viimeksi sävytetty varmaan yli vuosi sitten. Kävin siis kampaajalla aina vaan tyvin laittamassa, mutta kun mun tukka kasvaa niin kauheeta vauhtia, niin 2kk jälkeen oli aina jo yli 4,5cm tyvi niin alkoi tympiä ja käymään lompakolle. Tästä tukasta kun otetaan aina vielä lisähintaa pituuden ja paksuuden takia niin hintaa kertyy. Ajattelin siis katsoa, että miltä tollainen liukuvärjäys näyttää ja sit kun halun taas tyvenki kondikseen, ni sit meen taas kampaajalle.  Itse en ole tukkaani enää värjännyt moneen moneen vuoteen. Muutoin minulle on äärimmäisen tärkeetä hoitaa hiuksia ja käydä myös säännöölisesti 4kk välein latvat leikkauttamatta- pituutta kuitenkin riittää vaikka vähän napsii pois. En voi ymmärtää sitä periaatetta ettei halu käydä latvoja leikkauttamassa sen takia, että haluaa hiusten antaa kasvaa. Mitä iloa on karseannäköisistä pitkistä hiuksista joita ei ole leikattu viimeiseen 5 vuoteen? Kauniit ne eivät ainakaan ole.

CDON.COM : harvoin törmää näin huonoon asiakaspalveluun!

Ajattelin jakaa kokemukseni CDON.COM -verkkokaupasta, sillä olen vieläkin aivan pöyristynyt miten huonoa asiakaspalvelua sitä voikaan saada. Tein tosiaan kyseisestä verkkokaupasta noin 3 viikkoa sitten elämäni ensimmäisen tilauksen, sillä heillä näytti olevan kaikista liikkeistä halvin hinta Samsungin digikamerassa, joka on saanut hyvät arvostelut. Omani on vähän kärsinyt aikoinaan vanhemman koiran pentuaikojen puruleluna olemisesta yms. ja ajattelin, että nyt ois aika hankkia uusi. Sain kameran luvatussa ajassa ja kaikki näytti hyvältä. Ihana värikin! Laitoin akun paikoilleen, latasin kameran, laitoin muistikortin paikoilleen ja olin ihan into piukeena ottamassa sitä iltarientoihin mukaan kunnes havahdun siihen, että vaikka kuinka painaa power-näppäintä niin ei tapahdu mitään. Annoin kameran muillekin kokeiltavaksi, jos vaikka olen unohtanut jonkun suojamuovin johonkin tai en muuten vaan ole mukamas jotain tajunnut kameran käytöstä. Ei, kaikki totesi saman- tuote on valmiiksi rikki. Tosi kiva hei!

Laitoin asiakaspalveluun viestiä ja oletin jotenkin, että sieltä saisi varmaan hyvää asiakaspalvelua kun on jotenkin kytköksissä Nelly.comiin ja sieltä olen aina saanut erittäin hyvää palvelua. Jos jotain on ollut vialla, niin Nelly.comista on aina pahoiteltu suuresti asiaa ja aina on saanut mutkattoman vaihdon tai palautuksen lisäksi hyvityksen.

Turha luulo, suu loksahti auki kun luin ensimmäisen vastauksen cdon.comin asiakaspalvelusta. Ei minkään sorttista pahoittelua, ainoastaan kiittivät yhteydenotosta ja sanoivat pistävän viestin eteenpäin elektroniikkaosastolle. Sit sain hetken kuluttua viestin, jossa pyydettiin antamaan heille kaikki tuotteeseen liittyvät tiedot ja kertoa virheestä ruotsiksi tai englanniksi. Se oli musta jo aika mielenkiintoista, että asiakas on jo kaiken tiedon antanut ja he eivät siis luultavasti ole siellä päässä kielitaitoisia, että voisivat kääntää kyseisen viestin ihan itse toiselle kielelle.

No, sit sain viestin että minun pitäisi lähettää tuote heidän huoltoon. Laitoin viestiä suoraan huoltoon ja kyselin kuinka kauan tällainen kestäisi (1-2 viikkoa!! ) ja kerroin sinne vielä erikseen (erillinen firma, joka huollot hoitaa), että sain valmiiksi rikkinäisen tuotteen. Sain erittäin kohteliaan vastauksen, jossa minulle sanottiin että olen kuluttajasuojalain mukaan oikeutettu saamaan CDON.COMilta uuden kameran tilalle- samaa kun mitä minäkin olin ajatellut. Minä olen ostanut toimivan uuden kameran, josta olen maksanut ja saan vastineeksi valmiiksi rikkinäisen ja minun pitäisi antaa kamera huoltoon huollettavakasi, joka kestäisi n. 2 viikkoa?!

Ilmoitin CDON.COMille etten lähde moisiin huoltotoimenpiteisiin ja haluan uuden tilalle. Sain jälleen kerran tylyn vastauksen, jossa minulle sanottiin että avatuilla pakkauksilla ei ole palautusoikeutta! Laitoin viestiä takaisin ja hieman laianuksia kuluttajasuojaviraston sivuilta viallisista tuotteista ja sen jälkeen en ole saanut enää mitään vastausta. Laitoin heille siis viestiä viime viikon lopulla ja nyt ei vastausta ole kuulunut, tähän asti vastaukset ovat tulleet parin tunnin sisällä. Aivan uskomatonta touhua. Eli tästä varmaan pääteltävä, että myyvät ihmisille rikkinäisiä tuotteita tahallaan vai miten tämä pitäisi ymmärtää? :D

Ei tässä sinänsä mitään hätää, sillä selvähän on että jos riitaannutan tämän ja otan yhteyttä kuluttajasuojavirastoon niin CDON.COM häviää koko jutun. Eli jos tämä on CDON.COMin käsitys hyvästä palvelusta niin petraamista riittää aikalailla, samoin kuluttajasuojalakiin tutustuminen ei olisi pahetteeksi. Miten tämä nettiliike voi olla niin suosittu ja miten heillä riittää rahaa tv-mainoksiin yms., jos heidän asiakaspalvelu on tätä luokkaa? Olisi kiva tietää olenko nyt vaan taas poikkeus tämän huonon kohtelun suhteen vai onkohan näitä tyytymättömiä asiakkaita enemmänkin CDON.COMilla.

neon nails

Viikonloppuna oli taas aika laittaa uutta lakkaa kynsiin. Lakkaan tosiaan kerran viikossa kynnet. En yleensä tykkää mistään hempeistä pastellisävyistä tai varsinkaan french manicureistä vaan räikeistä väreistä ja erillaisista efektilakoista. Tällä kertaa päädyin neon fuchsiaan ja kultaan taittuvaan hile-efektilakkaan päällyslakaksi. Tuo neon fuchsia vaan oli harvinaisen haastava väri kuvata, kokeilin kaikki erillaiset kameran asetukset läpi, enkä saanut millään keinolla juuri oikeaa sävyä kuvaan. Kuvissa väri on ennemminki neon pinkki, eli barbiekynnet-nice! Mutta päällyslakan "efekti" kyllä erottuu.

Ensimmäisessä eli ylemmässä kuvassa ilman efektilakkaa, eli pelkästään kaksi kerrosta värilakkaa ( Jessica: purple burst 091) ja alemmassa kuvassa tehostelakan ( Essie luxeffects: shine of the times) kanssa.

asua viikonlopulta

dress: COS / tights: Lindex / leather jacket: Zara / shoes: Topshop (Ebay) / silk scarf: unknown brand / leather bag: Silvia, Milan

                                               

Jos tukkaa on omasta takaa paljon ja hiukset on paksut niin kuin mulla, niin tämä on ehkä maailman helpoin, nopein ja näyttävin kampaus. Laittaa ensin hiukset ponnarille ja sit vain sekoittelee hiuksia ympäriinsä ja kiepauttaa toisen ponnarin ympärille ja valmista on. Ei tarvitse hiuslakkaa, ei tuperausta, ei mitään minkä eteen pitäisi suuremmin nähdä aikaa ja vaivaa. Kutsun tätä linnunpesäksi.

koirat, koirarodut ja ennakkoluulot

Puhutaampa koirista, koiraroduista ja ennakkoluuloista. Itse tykkään isoista koirista joilla on luonnetta, en pidä pikkukoirista, enkä varsinkaan sellaisista taskurotista joita ihmiset rääkkää pukemalla niille toinen toisensa perään pellempiä asuja. Tykkään haasteista koirien suhteen, eli en halua sellaista helppoa hännänheiluttajaa vaan tosiaan sitä luonnetta, jossa riittää koulutettavaa. Toki, en sano et kaiken pitäisi mennä vaikeamman kautta ja omien koirien kohdalla on välillä ollut hieman liikaakin sitä haastetta. En halua omien koirien olevan sellaisia, jotka heiluttavat kaikille häntää ja lähtisivät helposti pahaa tahtovan ihmisen mukaan. Eli mielumminkin koirani ovat välinpitämättömiä muita ihmisiä kohtaan kun ovat intopiukeena ottamassa kaikkien rapsutukset vastaan. Rapsutuksia ja huomioo ne saavat minulta ja heidän lähipiiriin hyväksytyiltä ihmisiltä yllinkyllin. Itselleni tärkeä ominaisuus koirassa on myös se, että sillä on sen verran kokoa että se pystyy helposti mua puolustaa jos tilanne sen vaatii. Kävelen mielelläni myöhään illalla / aamuyöstä pitkiä lenkkejä koirien kanssa, sillä silloin on ihanan rauhallista ja oon muutenkin aikamoinen valvomaan. Voin siis luottaa koirani puolustuskykyyn, jos menen huoletta pimeitä metsäteitä ja pimeitten puistojen halki. Haluan myös, että vastaantulevat ihmiset joilla on kenties jotain pahaa mielessä (nuori nainen kävelemässä yksin koiran kanssa pimeetä katua pitkin...) ottavat koirani vakavasti, eivätkä uskalla lähelleni tulla. 

Monien vahvojen ja isojen koirarotujen kuten esimerkiksi rottweiler, dobermanni, bokseri jne. yleistäminen tappajakoiriksi on roturasismia jota myös koiraihmiset harrastavat (etenkin ne pikkurottien ja muitten fifien ja puuteleitten omistajat). Miksi ihmiset kokevat sen rasismin oikeutetuksi mutta ihmisten rasistinen kohtelu ei ole sallittua? Molemmissa asioissa on kyse ennakkoluuloista. Kummatkin ovat rasismia, eli ihminen joka ei ole rasisti ihmisten suhteen mutta koirien suhteen kyllä, ei voi kutsua itseään ”ei rasistiksi”. Voimakastahtoisia koiria on aina helppo syyttää lähes kaikesta ja sanoa niitä mielenvikaisiksi. Tosiasiahan on, että sellaiset koirat vaan vaativat omistajaltaan johodonmukaista koulutusta ja kovaa kuria. Ne siis vaativat paljon enemmän työtä kuin esim. kultaisennoutajan koulutus. Toiset ihmiset soveltuvat sellaiseen koulutukseen, toiset eivät. Jotku vain ovat kultainennoutajatyyppiä ja eivätkä siitä miksikään muutu. Oli kuitenkin rotu tai koko mikä tahansa, jokainen koira tarvii koulutusta ja jokaisesta koirasta saa myös agressiivisen jos näin haluaa, joidenkin rotujenedustajista helpommin. Suurimmaksi osaksi vika on aina omistajassa eli kouluttajassa, ei koirassa. Tätäkään ei monet tunnu tietävän, etenki jos ei ole koiraihminen tai omistaa vain pikkupiskin jota kannetaan kainalossa. Hyvin pieni osa koirista on oikeasti mielenvikaisia. Eli agressiivinen koira ei ole automaattisesti mielenvikainen vain yleensä omistaja on mielenvikainen..ei kun anteeksi tarkoitan epäjohodonmukaisesti kouluttanut koiraansa ja jopa saattanut opettaa agressiiviseksi, kenties jopa tahtomattaan.

Monella on väärä käsitys agressiivisuudesta. Minunkin pentua luullaan monesti agressiiviseksi kun se haukkuu ja saan paheksuvia katseita. Se meni niin pitkälle, että itsekin aloin miettiä et voisiko se olla agressiivinen ja halusin ottaa asiasta selvää, jotta mulla on lyödä faktat pöytään kun joku tulee aukoo päätään mulle. Koiralleni tehtiin luonnetestit ja analyysit Suomen maineikkaamman koirakouluttajan opeissa kouluttautuneella koirakouluttajalla. Lopputulos oli, että koirani ei välttämättä edes kykenisi puolustautumaan tosi paikan tullessa. Hävetti, että olin alkanut edes epäilemään moista vain tyhmien ihmisten vainoharhaisuuden takia. Koirakouluttaja totesi, että ulkonäkö ja pelkkä haukkuminen (mikä on myös monien mielestä merkki agressiivisuudesta vaikka haukkuminen on koirille sama kuin ihmisille puhuminen) kuitenkin käy varmaan erinomaisena pelottimena, kaikki kuiteski luulevat että koirasi on agressiivinen näihin tuntomerkkeihin nojautuen.

Koirapuistossa tulee paljon juteltua muitten koiranomistajien kanssa. Osan kanssa jutellaan pelkästään koirista ja joistain on tullut vuosien aikana jo sen verran tuttuja, että puhutaan myös aivan muista asioista. Yksi keskustelunaihe on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Monet isojen rotujen omistat (en puhu kultaisistanoutajista, settereistä tai vastaavista lepsummista koirista jotka ovat vain söpöjä kaikkien mielestä) harmittelee ihmisten ennakkoluuloja isoja koiria kohtaan. Eräs koiratuttu, jolla on 8-vuotias sekaroituinen n. 30 kiloa painava koira ja sitten tämä 1,5-vuotias reilut 70 kiloa painava brindle staffin ja jonkun mastiffin sekoitus. Tämä jössikkä on ehkä maailman kilteimpiä koiria, joita tiedän. Tosipaikan tullessa mun koirat varmaan ennemminki kävisi kimppuun kun tämä ”tappajakoira” niin kuin monet sitä kutsuisi. Tämä kyseinen jössikkä on hurjan hellyttävä, ei osaa haukkua eikä murista kellekään, pelkää omaa varjoaansakin. Minun vanhempi koira aina välillä komentaa tätä jössikkää ja se juoksee mun karvaturria pakoon. Tällä koiralla ei vain kauheasti ole koirakavereita, sillä ei edes keskikokoisen koiran omistaja uskalla tulla samaan koirapuistoon kun kyseinen koira on siellä. Ihmiset vaihtavat tämän nähdessään kadunpuolta ja osa on jo valmiiksi ”puolustusasennossa” sillä heidän mielestään on selvää, että se koira aikoo hyökkää kimppuun. Toki noin isossa koirassa on ihan painonsa takia vaaransa kun se leikkii pienen koiran kanssa, sen ymmärrän. Mutta tollainen 30-kiloinen pärjää sille ihan hyvin, sillä tämä 70-kiloinen keijukainen ei niinkään painileikkejä harrasta ihan jo senkin takia ettei se ole niin ketterä ja nopea.

Olen aina miettinyt kuinka harmillista olisi, jos itse olisi tollaisessa tilanteessa ettei kukaan halua päästää koiraansa leikkikaveriksi omalle koiralleni ja ihmiset vain kirkuisivat jo pelkästään nähdessään koirani. Nyt tiedän miltä se tuntuu. Pentukoirani ei ole kuin alle 3kk ikäisenä kuulunut niihin koiranpentuihin joitten perään katsotaan ja sanotaan ”oi kun söpö”. Sen jälkeen kukaan ei ole enää kadulla sanonut niin, johtuu varmaanki kyllä myös siitä ettei koirani tosiaan ole häntää heiluttaen juossut ihmisiä kohtin. Nyt vauvani on saavuttanut sellaisen ulkonäönkin, että ihmiset katsovat jo kaukaa mulkoillen...ensin koiraa ja sitten mua. Osa alkaa huviksensa kirkumaan koiran kohdalla, mikä musta on aivan järkyttävää käytöstä- koiraki hämmentyy moisesta. Ja tätä käytöstä ruokitaan mediassa jatkuvalla syötöllä! Aina kun lapsen kimppuun hyökätään mainitaan roduista kyllä nämä pahamaineiset milloin dobermanni, milloin rottweileri ja milloin mastiffi. Mites sitten kaikki ne ”lempeät rodut” jotka puree ihan yhtälailla? Niinkuin jo ylempänä tekstissä kirjoitin, näillä pahamaineisilla roduilla on toki väärinkoulutettuna astetta enemmän taipuisuutta agressiivisuuteen mutta ihan yhtälailla kultainennoutaja voi olla agressiiviinen- siitä ei vain kirjoiteta mediassa, sillä sitähän pidettäisiin poikkeuksena, eikä se herättäisi niin paljon keskustelua kuin nämä pahamaineiset rodut. Ja tosiasiahan on, että pieniä koiria harvoin koulutetaan, sitä ei jakseta tehdä, eikä sitä koeta tarpeelliseksi. Pieni koirahan on ”söpö” kun se räksyttää ja riehuu, sehän ”kuuluu asiaan”. Pieni koira saa vetää, koska sehän on vain ”innokas” ja ”tempperamenttinen”. Kaikkien pienien koirien omistajat pyörittää tässä kohtaa tekstiä jo silmiään ja niiltä nousee savupäästä. Mutta fakta on (koirakouluttajatkin monet sanovat tätä), että ne ovat yleisesti ottaen paljon huonokäytöksisempiä kuin isot koirat ja saattavat ennemminkin purra kuin isot koirat juuri sen takia, ettei niitä kouluteta, jälki vaan ei välttämättä ole niin pahaa kuin isolla mutta pureminen on puremista- ei ”söpöä”. Isot koirat taas on vähän pakko ainakin yrittää kouluttaa (kaikki eivät tässä kyllä onnistu), sillä niitten kanssa on muutoin mahdotonta elää. Isojen koirien huonokäytöksisyys näkyy helpommin, sillä 30-kiloista vetävää koiraa on paljon vaikeampi pitää kuin 4-kiloista. Vetäessä paino melkein tuplaantuu. 30-kiloinen koira kun vetää, niin se näkyy myös ihmisen asennossa. Sen lisäksi koira läähättää ja päästää sellaista köhinä-ääntä, jos panta alkaa kuristamaan..tämähän kuulostaa jo joittenkin mielestä hurjan agressiiviseltä- sillä koirahan vetää, jotta pääsisi hyökkäämään ekan vastaan tulevan otuksen kimppuun, eikös se näin ole monien ”wannabe tiedän kaiken koiran käytöksestä”- ihmisten mielestä? 

Itselläni on ollut 12-vuotiaasta asti aina koira. Ensin keskikokoinen schnauzeri, tämän kuoltua tuli mun vanhempi koira ja sitten tämä uusin tulokas. Koirieni kimppuun on hyökännyt ja purrut useampaan kertaan koira. Isääni on purtu myös. Kaverieni koiria on purtu. Siinä ei ole ero purraanko ihmistä ykskaks ilman varoitusta vai koiraa. Jos koira puree, niin se puree sit myös ihan mitä vaan.

Schanuzerini ei koskaan oikein ollut kiinnostunut leikkimään koirapuistossa, se nuuskutteli mielumminki ympäriinsä ja oli omissa oloissa. Kerran puistoon tuli noin viiden vuoden ikäinen kultainennoutaja, joka siinä hetken juoksi ympäriinsä ja kävi ykskaks koirani kimppuun, eikä suostunut irrottamaan. Kultaisennoutajan omistaja oli järkyttynyt ja hoki tyypillistä mantraa ”ei mun koira ole koskaan tehnyt mitään kenellekään, miten se noin saatto, ei se normaalisti tee kärpäsellekään mitään”. Niin, no mites se sit päätti noin vaan käydä sit ekaa kertaa elämässä sitten juuri mun koiran kimppuun? Eli miten se olikaan- kultainennoutaja ei tee koskaan mitään pahaa. Koirani sai siitä haavoja kaulaan ja ruhjeita kuonoon, ei onneks mitään sen pahempaa. Sit muistan myös kun schnauzerini kimppuun kävi mäyräkoira. Päätti vaan purra takajalasta huviksensa. Silloinkin selvittiin onneksi säikähdyksellä ja parilla haavalla. Nykyisen vanhemman koiran kimppun on käynyt mopsi ja sekarotuinen narttukoira, muita tapauksia en ainakaan näin äkkiseltään muista. Isääni puri karjalankarhukoira. Selväähän on, etten todellakaan ole mikään poikkeus näitten tapausten kanssa. Jos lähettäis tekemään galluppia, niin sieltä pomppaisi moni ”lempeää” rotua edustava näitten purevien joukkoon, koska kuten sanoin kuka tahansa koirarodunedustaja oli sitten pieni tai iso voi olla agressiivinen, joko väärän koulutuksen seurauksena tai sitten harvalla mielenvian seurauksena.

Pitää siis muistaa käyttää sitä omaa järkeä ja sivistää itseensä, ennen kuin ryhtyy vainoharhaiseksi. Toki on niitä, joita koira on purrut ja sen seurauksena pelkää kaikkia saman rodun edustajia mutta sekin on naurettava syy. Se on sama kuin hakatuksi tullut ihminen syyttäisi ja pelkäisiä kaikkia samaa kansalaisuutta olevia ihmisiä kuin mitä se hakkaaja edusti. Eläimiä on niin helppo vihaa ja syyttää kaikesta- jos ihminen on itse heikko, niin se voi kokea olevansa jotain suurempaa kun alenkatsoo eläimiä. Eläimiä ei välttämättä ole helppo tulkita, jos sitä ei lainkaan osaa sillä ne eivät käyttäydy ja ajattele kuin ihmiset. 

Tekstin kuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen, paitsi jos joku näistä koirista kaikkitietävistä ihmisistä näkee kuvissa kaksi erittäin vaarallista ja agressivista koiraa. Ne hieman viisaammat varmaan tajuu, että on kyse hauskoista tilannekuvista koirien rajuista peuhuista. Toka kuva on musta aivan mahtava, miten tollainen edes onnistuu taltioitumaan kuvaan!

avustaja numero 2

 Olen parin päivän päästä 8kk täyttävä sekarotuinen narttupentu. En ole löytökoira, vaan ihan Turusta kotoisin hyvästä kodista. Minussa on viisi aika isoa ja voimakastahtoista rotua. Äitini on slovakiancuvacin ja norjanharmaahirvikoiran sekoitus. Isässäni on 50% saksanpaimekoiraa ja 25% dobermannia ja 25% rottweileria. Koirakouluttaja sanoi, että olen aikamoinen persoona. Minussa kuulemma näkyy luonteessa ja käyttäytymisessä erittäin vahvasti slovakiancuvac, saksanpaimenkoira ja dobermanni. Yleensä sekarotuisilla koirilla näkyy vahvasti luonteessa yksi tai max kaksi rotua, mutta minulla noitten kolmen rodun tyypillisiä kättäytymistapoja saattaa tulla minuutin sisällä kaikkia. Tässä teille esimerkkitilanne: Tummiin pukeutunut ihminen tulee kovaa vauhtia minua ja emäntääni kohti. Ensin hyökkään kohti kuin slovakiancuvac, sillä en tykkää vieraista ja puolustan omaa reviiriäni. Slovakiancuvacit ovat alunperin lampaittenpaimentajia ja maatalojen vahtikoiria, jotka eivät pidä vieraista ihmisistä. Jään haukkumaan sille tummaan pukeutuneelle henkilölle kuin saksanpaimenkoira sillä teen selväksi, että kannattaa miettiä kaksi kertaa jos on jotain pahaa mielessä. Peräännyn tilanteesta kuin terveluonteinen dobermanni. Pakko sanoa terveluonteinen ihan sen takia, että ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys että kaikki dobermannit ovat automaattisesti agressiivisiä, mikä on kamala yleistys.

Ensimmäinen aamu uudessa kodissa ( ikää 8 viikkoa)

Toinen viikko uudessa kodissa (ikää reilu 8 viikkoa)

Se, etten pidä muista ihmisistä tarkoittaa yksinketaisesti vain sitä, etten kelpuuta kenenkään muun rapsutuksia kuin emäntäni ja muutaman harkitusti valitun tutun, jotka kelpuutan lähipiiriini. En siis piittaa muitten ihmisten lässytyksistä tai houkutusyrityksistä tulla luokseen. Jos joku tulee minun makuuni liian lähelle, haukun ja lopetan kyllä yleensä heti kun emäntä käskee. Ei mulla sinäänsä olekaan kauheasti ihalijoita vaikka pentu olenkin, kaikki tuntuvat pelkäävän mua jo ihan ulkonäön ja koon takia, mutta eipä se mua haittaa.

ikää 3kk

Niitä ihmisiä joita kelpuutan lähipiiriini, niitä rakastankin sitten sitäkin enemmän. Olen kunnon pusukone ja tykkään myös kauheesti pussata mun isoveljeä..se ei vaan aina tunnu olevan ihan yhtä innoissaan siitä kuin minä- miehet. Tykkään läheisyydestä ja tykkään istua sylissä. Emäntä vaan hieman aina valittaa että painan hieman enemmän kuin sylikoiran kuuluisi ja en kuulemma ole ihan sylikoirasorttia..täh, jos kerta istun sylissä niin enkö muka sit ole juurikin sylikoira?

ikää 4,5kk

Juoksuja mulla ei vielä ole ollut, eli uroksetkaan eivät vielä ole alkaneet juoksee mun perässä.

Samankokoisia ollaan! Ikää 5kk

Mieluiten peuhaan mun isoveljen kanssa, sen kanssa saadaan etenkin ulkona vapaana kunnon painisessiot aikaan. Se on kiva, kun on leikkikaveri omasta takaa. Muutoin leikin meilumminkin pienempien koirien kanssa, sillä muut koirat hieman pelottaa mua. Osaan leikkiä koostani huolimatta hyvin nätisti pienten koirien kanssa, sillä rajuihin paineihin lähden vain veljeni kanssa. 

Ikää 5,5kk

Kadulla leijailevat rapisevat muovipussit on musta tosi pelottavia, niitä pitää vaania ja niille pitää haukkua. Uusin kiinnostuksen kohteeni on citypuput ja lempiherkkuni hanhenkakka, eiku hups totahan en nyt saanut sanoa ääneen. Piti siis sanoa lohimössö, jota saa eläinkaupoista sillä emännälleni on tärkeetä raakaruokinta, eli ei purkkiruokaa, ainoastaan silloin tällöin kuivapapanoita muutoin ruoka koostuu raakaruuasta.

ikää reilu 6kk

Tällä hetkellä säkäkorkeutta on n. 70cm ja painoa n. 35 kiloa. Massaa varmaan tulee vielä lisää, ehkä korkeuttakin.Päämäärä on ainakin saavutettu: olen isompi kuin isoveljeni. jess!

sateinen juhannuspäivä, ikää melkein 8kk

juhannustanssit

viime vuoden juhannuspäivänä olin hyvän ystävän kanssa we love Helsingin järjestämissä juhannustansseissa Kuudennella Linjalla. Se oli kyllä hauska ilta, juuri eilen muistelimme sitä ystäväni kanssa. Se oli kivaa vaihtelua perusyölämämeininkiin :) Kuva on siis viime vuodelta, mutta mikään ei ole varsinaisesti muuttunut. Samat vaatteet löytyy edelleen kaapista ja pukisin saman setin milloin vain uudestaan päälle.

my outfit: dress: Dorothy Perkins / blazer: Sisley (flea market) / leather bag: flea market

Jokaiselta varmaan löytyy niitä kuvia jotka naurattaa ja kenties nolottaa vuosia myöhemmin ja sit on niitä, joista voi ammentaa inspiraatiota. Nämä kuvat kuuluvat jälkimmäiseen. Tuli himo kaivaa toi mekko ja laukku kaapista ja laittaa joku päivä tukka niin kuin näissä kuvissa!

orange

shirt: New Look (Ebay) / pants: Promod, Paris / leather flats: unknown brand / necklace: 925 silver pendant with a real stone bought on Ebay and leather cord bought from Berlin

Mulla on tällä hetkellä selkeä housujakso meneillään. Jännä juttu, sillä olen oikeastaan mekkotyttö. Kaapissa roikkuu toinen toistaan ihanempia mekkoja...tarttuiskohan ens kerralla mekkoon housujen sijaan?

Nämä housut on ostettu viime keväänä Pariisista Promodista, tykkään hurjasti tosta kuosista ja noitten housujen mukavuudesta.

mun juhannus

 ...näiden parissa minun tän vuotinen juhannus tulee vietettyä: herkkujen, kolmen hyvän (tai näin ainakin toivon) leffan, uusien lehtien ja tenttikirjojen (murrr, oliko tosiaan pakko jättää silloin aikoinaan ekana vuonna tollainen hiton kuiva kurssi tekemättä ja jättää roikkumaan vikojen joukkoon? Olin jopa niin viisas, että jätin kolme kaikkein tylsintä tenttiä opintojen alussa tekemättä, kun ajattelin et nää ehtii sit jossain vaihees tehdä. Tähän sopii nyt mainiosti lausahdus: sen minkä tekemättä jättää, sen edestään löytää. Hyvä minä.).

Minä en ole koskaan ymmärtänyt juhannuksen päälle. Niin kuin en myöskään vapunkaan ja mitä näit nyt muita onkaan. Se johtuu täysin siitä, että muutin tosiaan reilu kolme vuotiaana Berliiniin vanhempieni kanssa ja vietin siellä lapsuuteni ja melkein koko nuoruuteni. Suomessa kun vietettiin vappua, niin Saksassa mellakoitiin niin, että oli parasta pysyä sisätiloissa. Meillä ei siis vietetty minkään näköistä juhannusta eikä vappua. Vappuna äiti kyllä teki simaa, mutta siihen se sitten jäikin. Tänne muuttaessa takaisin olin 15v, enkä koskaan oppinut ymmärtämään näitä suomalaisten juhlia. Saksassa on omia juhlia ja elin niitten mukaan, täällä ne on toki jäänyt sit viettämättä. Toinen syy miksi en millään tavalla arvosta näitä suomalaisia juhlia on suuri alkoholinkulutus joka niihin aina liittyy. Itse en juo juurikaan alkoholia, en ole ollut koskaan elämässäni humalassa ja asia tuskin tulee muuttumaan. Se, että ihminen ei piittaa niinkään alkoholista tuntuu olevan muille ihmisille monesti suuri ongelma ja siitä nostetaan iso haloo. Vähäinen alkoholinkäyttö tai siitä kokonaan kieltäytyminen ei menoa haittaa, vaikka moni varmaan niin luuleekin Suomessa :) Toiset juo sen 10 siideriä tai 20 olutta, minä pitäydyn usein siinä parissa ihan vaan maun takia, en muun ja sitten kun ei maistu enää niin vaihdan veteen tai kokseen. Olutta ja viiniä en juo laisinkaan. Kuohareista mulle kelpaa vain ihan muutama. Siidereistä vaan kuiva omena tai joku muu kuivahko, ei äklönmakea. Lonkerot on jees. Väkeviä en myöskään juo kun ainoastaan drinkkejen muodossa ja kerran kahdessa vuodessa pari tequilaa. Mieluiten nautin pari hyvää cocktailia, jotka hivelee makuaisteja. Suosittelen kaikille opettelemaan sanomaan ei vaikka olisi ilmaista viinaa tarjolla ja kuuntelemaan sitä omaa päätä (tekeekö edes mieli?) ja kehoa (pystynkö enää juomaan? Missä menee raja?). Se, että osaa sanoa itsevarmasti ei vaikka siitä maksettaisin että kittaisi alkoholia on paljon rohkeampaa ja fiksumpaa kun juoda toisten mieliksi ja ollakseen cool. Onko se tosiaan cool kuseskella keskustan liikekeskusten seiniä vasten ja oksentaa keskellä Narinkkatoria ja vielä vaikka liukastua siihen omaan oksennukseen. Entä se, kun kännissä laittaa kaikille eksilleen säälittäviä viestejä, herää tuntemattoman sängystä tai jopa vieraasta kaupungista. Sitä minäkin. Ole rohkeasti oma ittesi, myöhemmin kiität itseäsi.

Mä lähden nyt nauttimaan kaupungin hiljaisuudesta ja upeasta säästä koirien kanssa koirapuistoon! :)

leopardi

kivat vilpoiset leopardipökät pääsi tänä kesänä ekaa kertaa jalkaan. Viime kesänä näitä tuliki melko paljon käytettyä kun ovat niin mukavat jalassa.

tee: Gina Tricot (flea market) / pants: Topshop / silver necklace: COS / red heart pendant: a present / flats: blue velvet, Ebay / leather bag: flea market, Milan

Laukku on ostettu n. 6 vuotta sitten Milanosta kirpparilta. Toimii olalla tai isona clutchina. Väri on kaunis konjakki, kultaiset yksityiskohdat ja tietenkin aitoa nahkaa.

Käytän ainoastaan hopeakoruja kun on kyse aidoista koruista. Kultakoruja olen vain saanut perintönä, mutta niitä ei kyllä tule käytettyä. Yleisesti ottaen suosin kaikessa aitoja materiaaleja, eli ei rihkamakoruja, ei tekonahkaa, ei polyesteriä. Tekonahkaa kyllä pystyy helposti välttelee mutta polyesteriä vaatteissa on melko vaikea välttää. Suoranaisesti silkkiä matkivaa polyesteriä en kyllä osta, sillä en tykkää siitä sähköisyydestä enkä siitä silkin kopiomisesta. Silkissä on myös ihana se tunne ihoa vasten ja kun sitä koskettaa. Jonkun verran tulee ostettua ei aitoa hopeeta olevia koruja, mutta korut joita käytän päivittäin ovat ehdottomasti aitoa hopeeta. Nämä korvakorut ovat myös aito hopeeta ja olen ostanut nämä jostain pienestä liikkeestä Lontoosta.

minigolf

..jälkimmäinen kuva kertookin sitten että kuinka monennella se pallo sit suvaitsi mennä tuonne reikään..sanottaisinko, ettei nyt ollut ihan mun minigolfpäivä eilen, vaikka pari meni peräti ekalla (loput meniki sit about viidennellä) :D

blouse: Vero Moda (flea market) / chinos: Dr.Denim, Carlings / denim jacket: flea market / shoes: Converse (flea market) / sunglasses: GUCCI, Stockmann / leather bag: Calvin Klein / necklace: pendant 925 silver with a real stone bought on Ebay and leather cord Hobby Point

Kuvissa näkyy farkkutakki on eurolla ostettu kirpparilta ja istuu kuin valettu. Paita taas on Vero Modan mallikappale ja maksoi hintalappuineen joku 8€ kirpparilla. Conversen tennarit ostin kanssa kerran käytettyinä kirpparilta 15€ hintaan. Nämä olivat alunperin pinkit ja värjäsin ne sitten käsin ämpärissä keltaisella värillä, jotta saisin niistä oranssit ja lopputulos oli just eikä melkein sellainen kuin halusinkin :) Toi tennareitten käsinvärjääminen on niin easyä ja siitä tulee aivan tasaista! Muahan ei koskaan kukaan usko kun kerron, et tennarit on itse värjätyt :D Nämä eivät siis ole ekat jotka olen värjännyt. Aina on tullut hyvää jälkeä ja toinen toisensa perään makeempia värejä! Mulla on aina varastossa about 5 eri väriä, joilla saatan sit sponttaanistiki tehdä jotain likuvärjäystä vaatteille tai tosiaan tennareita värjätä jos kirpparilta taas jotkut löydän. Näitä värejä myydään joko keittopussintyyppisissä pussukoissa tai sit pienessä pahvirasiassa myös keittopussien tapaan askarteluliikkeissä. Hintaa näillä on reilu 5€ (aikoinana maksoivat 3€..mutta hinta mukavasti noussut) ja Helsingissä ainakin Hobby Pointilla (Kampissa) on hyvä värivalikoima. Olen näitä värejä myös ostanut Berliinistä, sillä ne Suomessakin myytävät ovat saksalaisten valmistajien kaikki ja ovat luonollisesti puolet halvempia siellä. Merkki jota ainakin Hobby Point myy on Dylon ja niistä kun tosiaan ostaa sitä käsinvärjäykseen tarkoitettua (halvempi hinta) väriä. Pesukoneessa en lähtisi tennareita värjäämään, pesukoneessa taas on helpointa värjätä vaatteita.

Laukku on Calvin Kleinin pikkulaukku, jossa on siis normi pitkä hihna olan yli laitettavaksi ja  illaksi se muuntautuu hihnan poistaessa myös clutchiksi. Toi väri on musta mahtava: metallinharmaa. Laukun olen ostanut Ebaystä. Ebaystä merkkilaukkuja ostaessa pitää olla tarkkana ja ostaa niitä vain luotettavilta myyjiltä. Eli palautteita mielellään jotain tuhansia (mielellään yli 10 tuhatta), positiivisiä palautteita yli 99% niin etä se on saanut Ebayn "tunnustukset" jotka loistavat nimimerkin vieressä ja tietty, ettei sillä ole jokaista laukkua sata kappaletta myynnissä olis kans ihan jees.

Minigolfauksen jälkeen haettiin hauvat lenkille. Jokainen koiraihiminen (paitsi ne jotka omistaa jotain sylikoiria ja muita poseerausfifejä) tietää, että on aika haastavaa saada kuva, jossa omistaja sekä koira näyttäisivät fiksulta. Yleensä silloin kun koira on paikoillaan ihmisellä on silmät kiinni ja silloin kun itse näyttäisi fiksulta näkyy kuvassa koiran pylly. Noh, puhumattakaan sitten kahden koiran kanssa kuvaamisesta. Vanhempi koirani (kuvassa vasemmalla) osaa kyllä silloin kun sitä huvittaa, olla ihan paikoillaan niin kuin näitäkin kuvia ottaessa. Tämä kuvassa oikealla oleva rakkauspakkaus onkin sit vähän toista sorttia. Ikää kun on vasta se 7kk, niin paikoillaan oleminenhan on ajan haaskausta ;D

Yllä olevassa kuvassa on taas tilanne päällä. Pentuhan päätti hyödyntää tilanteen kun kerrankin tulen tollalailla kyykkyyn pyrkimällä syliin (mun 40 kiloinen sylivauva) ja antamaan pusuja.