Saturday, 15 June 2013

14/06/2013

Jälleen päädyttiin toisen ystävän kanssa Oranienburgerstraßelle eilen, mutta sinne tuttuun ja turvalliseen intialaiseen Amrit- ravintolaan. Siellä oli päivän lista voimassa klo 17 asti ja tilasin klassisen Chicken Korman. Ihmettelin kun sainkin ison sopan ja intialaista leipää eteeni. Kysyimme hölmistyneenä, että eikös tämän pitänyt olla Chicken Kormaa? Tarjoilija hymähti ja sanoi, että toi on alkuruoka joka kuuluu hintaan ja Korman kanssa tulee vielä iso salaattikin. Jaahas, eli kolmen ruokalajin menu 5,90e hintaan ja sitä ruokaa tosiaan oli paljon ja se oli tosi hyvää, niinkuin aina Amritissa! Hyvä kun kahvikupin tuolla hinnalla saa Suomessa..oluttahan ei sais, jos sen tilaa Helsingin Kämpistä ;)


silk-cotton shirt: Mango, flea market / jeans: COS / leather jacket: Selected Femme / leather shoes: Asos / leather bag: Michael Kors / sunglasses: Ray-Ban

 Kun ystävä otti kuvia, meidän ohi käveli kundi pyörää taluttaen ja jutellen naishenkilön kanssa. Yhtäkkiä ystäväni havahtui ja sanoi, eikös tuo ollut D. meidän vanhalta luokalta? Näin vain kundin selän, niin en oikein osannut sanoa juuta eikä jaata ja samassa ystäväni huusikin hänen perään ja se tosiaan oli meidän vanha luokkalainen. Tilanne oli hyvin vaivautunut, entisestä vitsiniekasta oli tullut melko totinen kaveri. Minä en ollut nähnyt häntä yli kymmeneen vuoteen, ystäväni ja D. olivat toisensa kuitenkin jossain luokkakokouksessa nähnyt muutama vuosi sitten. D. kysyi mitä meille kuului. Kerroin muuttaneeni 1,5kk sitten takaisin Berliiniin. Johon hän tokaisi ihan tosissaan kysyen: no, mahtaa olla kiva, olla takaisin täällä kun täällä on sentään lämmintä?
Siinä samassa muistuikin mieleen, että hän oli se, joka tosissaan kysyi minulta kun aloitimme silloin koulussa ja esittelimme jokainen toisemme luokan edessä, oikein nauraa räkättäen, että ai sinä tuut sieltä missä jääkarhut kävelevät kaduilla? Mikäs sun faija on ammatiltaan, metsuriko..sillä ei täällä kaupungissa varmaan kauheesti töitä piisaa? Hän nauroi, mutta oli myös tietämätön ja tosissaan, sen huomasin silloin. Hän vaan paketoi tyhmyytensä hauskaan vitsiin ja nauratti luokkaa.

Silloin tosin Suomesta ei maailmalla juurikaan tiedetty, Mika Häkkinen taisi olla ainoa Suomen tunnettu valtti kun kerta Nokiastakin luultiin, että se on kiinalainen. Maailma on kuitenkin muuttunut ja olen ollut positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon Suomesta näin kymmenen vuoden jälkeen täälläkin nykyään tiedetään ja monet tunnistaa nimenikin heti suomalaiseksi! D. ei kuitenkaan ole sivistänyt itteensä tämän kymmenen vuoden aikana millään tavalla. Hän oli aina hyvin ylimielinen ja piti itseään todella fiksuna. Hän oli hyvä koulussa ja opiskelee nykyään tietääkseni yliopistossa- mutta ei se vielä ihmisestä fiksua tee, etenkin kun on noin suuri suu ja paljastaa tyhmyytensä. En itsekään tiedä kaikkea, mutta silloin kun en tiedä, niin olenkin mielumminkin hiljaa ja annan viisaampien puhua tai muotoilen kysymykseni toisin. Miten olisi ollut vaikka: minkälainen sää Suomessa on? Se olisi yleinen kysymys ja siinä samalla voisi oppia jotain asiasta josta ei tiedä. Olla utelias, osoittaa mielenkiintoa uusia asioita kohtaan.

Kerroin hänelle, että Suomessa on ollut nyt monena kesänä lämpimämpää kuin Berliinissä ja talvet alkaa olee melkein yhtä kylmiä. Hän ei tietenkään uskonut minua. Myhäilin mielessäni tyytyväisenä. Niinkuin arvatakin saattaa, me emme koskaan olleet ylimpiä ystäviä.


Art in Berlin


Yesterday I had lunch with a friend of mine at an Indian Restaurant called Amrit (located at Oranienburgerstraße). They also have a restaurant at Nollendorfplatz. If you are searching for a good Indian restaurant in Berlin, I can recommend the Amrit-restaurants! Once again I had a very good lunch there.

We ran into an old schoolmate of ours. It was strange, he seemed confused. Maybe he was on a date with that woman, who was with him. D. asked us how we were. I told him, that I moved back to Berlin 1,5 months ago. His comment was: " must be nice to be back here, because it´s warm here", meaning that it´s always cold in Finland. Then I remembered. He was the one, who asked me on the first day when we had to introduce each other in front of the class: oh Finland, that´s the place where the polar bears run around? Is your father a lumberjack? He laughed back then but I realized that he was searious at the same time. Back then, people didn´t know a lot about Finland. The only thing was Mika Häkkinen, they didn´t even know that Nokia is finnish. Even after ten years he still hasn't seemed to civilize himself. He was cocky and thought of himself as an excellent student. He was good in school and I think he studies at a university at the moment, but that doesn´t make people smart.

I could only smile contently at his stupidity. It shouldn't come as a surprise when I tell you that we were never the best of friends.

Thank you Maria for the lovely pics!

No comments: