Happy Birthday Finland!

Suomi on tänään saavuttanut 96 vuoden iän ja Tampereella juhlitaan parhaillaan itsenäisyyspäivänjuhlia. On hassua olla täällä, kun täällä onkin normaali arkipäivä. Suomenliput eivät liehu lipputangoissa ja televisiosta ei tule linnanjuhlien vastaanottoa, eikä sitä pukuloistoa pääse arvostelemaan.

// It´s Finland´s Independance Day, 96 years of indepency! It´s weird to be here, far away from Finland. Here is a normal work day. In Finland the flag of Finland you can find on every corner fluttering in the wind. A lot of people invite friends to their home and they honor the day with good food and a festive table setting.

 Itse olen aina kokenut, että minulla on kaksi kotimaata, Suomi ja Saksa. Kotikaupungit Helsinki ja Berliini. Kun asuin Suomessa, minua aina ahdisti sen pienuus, ei-multikulttuurisuus ja tietynlainen junttius. Kun kerta kasvon suurimmaksi osaksi lapsuudestani Berliinissä, olin myös siellä luonteeseeni saanut sitä potkua, jota temperamenttisuudeksikin kutsutaan. Tunsin olevani monesti eri maata luonteeni kanssa muitten rauhallisten, hieman sisäänpäin sulkeutuneiden ja osittain hyvin yksisanaisten suomalaisten kanssa. Kun muutin takaisin Berliiniin, huomasin olevani luonteeni kanssa taas kotona. Täällä kukaan ei usko, että olen suomalainen, kun puhun Saksaa kuin natiivi ilman mitään aksenttia ja suomalaisten luonteenpiirteisiin ei ensimmäisenä lasketa räväkkyyttä, puheliaisuutta ja avoimuutta. Kun mietin mitä suomalaisia piirteitä itsestäni löytyy, niin ensimmäisenä tulee mieleen korkea työmoraali. Ehkä toinen on, että kaipaan temperamenttisuuteni ja avoimuuteni vastapainoksi paljon omaa rauhaa. Viihdyn yksin kotona, omassa rauhassani. Olen ainut lapsi, mutta minulla ei ole koskaan ollut tylsää yksin. Olen lapsena keksinyt aina leikkini ja aikuisiällä minulla riittää kotona aina puuhaa. Jos ihminen ei viihdy oman itsensä kanssa ja on levoton sielu, niin silloin ei mielestäni ole kaikki ihan kohdillaan. Tiedän monia ihmisiä, jotka ei hetkeäkään pysy paikoillaan, eivätkä juuri koskaan ole kotona yksin. Kolmas suomalainen piirteeni? Tykkään luonnosta, viihdyn ulkona säällä kuin säällä. Ison koiran kanssa ei jäädä kotiin vaikka taivaalta tulisi kissoja. Rauhallisessa metsässä sielu lepää.

// I´ve always tought that I have two homelands, Finland and Germany. My homecities Helsinki and Berlin. When I lived in Finland, I was distressed about the fact that Finland is so small, non multicultural and so common (oh, that´s nicely said). The most of the time of my childhood I lived in Berlin. I always felt a bit lost with my firy character in Finland. I´m not the typical type of a finnish person. Here no one believes me, when they hear that I´m A Finn. I speak fluent German with no kind of accent. I´m a bubbling person, I talk a lot and I laugh a lot but the big difference is that, I don´t need alcohol for that like many other Finns. Is there something finnish in my character? The first thing what comes in to my mind is that I have typical finnish high work morality. I also need for counterbalance to my bubbling personality time for me alone. I can say it loud, I really like to be alone. I need time only for me and my thoughts. I never get bored when beeing alone at home. I think it´s very important to be able to be by oneself. I know many people who can´t never stand still and they are never alone at home. The third thing what comes in to my mind, what is Finnish about me, is that I love nature. I don´t now anything better than beeing in a peaceful wood without any kind of distractions.

Olen kotona täällä Berliinissä ja en kaipaa takaisin. Seuraan kuitenkin edelleen Suomen menoa, kannustan Suomea kun on jotain missä kannustaa ja olen ylpeä siitä, että olen suomalainen. Kun asioihin ja tässä tapauksessa maahan ottaa etäisyyttä, niin monet asiat jotka silloin ärsytti eivät enää ole läheskään niin vahvana. Mielipiteeni suomalaisista tosin ei ole mihinkään muuttunut.

Olen ylpeä juuristani ja minulle on äärimmäisen tärkeää, että tuleva mieheni on kiinnostunut juuristani ja opettelee suomenkielen, sillä haluan ehdottomasti lapsilleni opettaa omalta osaltani ainakin Suomen ja Saksan.

// I´m home here in Berlin and I don´t miss back to Finland. Although I still want to stay tuned about whats happening in Finland, in sports etc. I´m always for Finland and I´m proud to be a Finn. It´s always the same, when you get distance to somebody or in this case to a country, you see a lot of things in a different light.

I´m proud of my roots and it´s extremely important for me, that my future husband is interested in my roots and learns Finnish, because I´m definitely going to teach my children Finnish and German.