mökkeilyä osa 1

Näissä tunnelmissa viime viikkoinen mökkiviikko tuli vietettyä. Mukaan mahtui auringonpaistetta, sadetta ja myrskyä. Mun nuoremmasta hauvasta kuoriutui mökillä jo tokana päivänä kunnon halinalle. Se kun ei ole tähän asti malttanut olla kahta sekunttia pitempää paikoillaan, kun ylimääräistä energiaa on riittänyt vaikka muille jakaa mikä on toisaalta ihan normaalia koiranpennulle. Mökillä meillä oli pitkiä rapsutussessioita ja mun kyljessä oli koko ajan kyhnötettävä- välillä tuli myös lievästi sanottuna ahdasta kun molemmat haukut halus kyhnöttää mun kyljessä kun esim. luin jotain. Ja jos tilaa ei löytynyt niin tämä nuorempi neitihän pisti sit pyllynsä suoraan mun lehden päälle. Oli myös niitä tilanteita kun se oli nopeempi kuin mä ja se kerkes mua kahta sekunttia aikaisemmin lukunurkkaan ja valtas tyynyn. Mun vanhempi koira on kunnon vesipeto niin kuin olen tainnut jo mainitakin. Myös veneilystä se tykkää ja heti vaan kun menee venerantaan niin se menee istuu veneeseen varmuuden vuoksi jos vaikka oltaisiin lähdössä jonnekin. Mökkeilyyn kuuluu aina hyvä ruoka- grilliherkut ja leivonnaiset.

Nuorempi koirani oli tosiaan ekaa kertaa mökillä ja siksi olikin mielenkiintoista nähdä miten se siellä viihtyy. Se oli hieman hämillään kun sai juoksennella koko ajan vapaana ja sit tollaisessa maastossa, eikä mun siellä ollessa kauheasti mun läheltä uskaltanut liikkua mihinkään. Nyt kuitenkin tän viikon aikana kun haukut jäivät mökille vanhempieni kanssa siitä on kuoriutunut pieni karkailija. Se on nyt päässyt erinnäisten uusien hajujen makuun ja lähtee vähän väliä tutkimaan itsekseen ympärillä olevaa metsää. Aijjai- karkailut loppuu tasan siihen kun mä meen sinne taas lauantaina pitää jöötä...ihan selvästi kummatkin ottavat vähän omia vapauksia ja tottelevat vähän niin ja näin kun mä en ole paikalla. Onhan se toisaalta ymmärrettävää, sillä koiralla on aina se yksi päähenkilö jota se tottelee (jos se on koulutettu) parhaiten ja muita sit vähän huonommin. Vanhempiani ne näkevät kaupungissa n. kerran viikossa ja mun koirian kun ovat, niin mun kanssa ollaan 24/7. Kahden ison koiran kanssa tottelevaisuus on äärimmäisen tärkeetä, ei arjesta tulisi mitään jos ei olisi kuria. Kun toisen koiran otin, oli sekä koirilla että mulla paljon totuttelemista ja arki ei sujunut ihan ongelmitta. Kahdessa koirassa aina sekin, että ne ruokkivat toinen toisiaan, oli se sitten kyse hakkumisesta tai jostain muusta enemmän tai vähemmän hyvästä tavasta. Kävin molempien kanssa Koirakoulu Kitissä kolmella yksityistunnilla pistämässä mun ja haukkujen arjen kondikseen. Aivan mahtava koirakoulu, en voi muuta kuin kehua. Haluan siitä kirjoittaa vielä postauksen erikseen, sillä se ei ole mikään perinteinen koirakoulu. Toki sitä on aina välillä hyvästä koulutuksesta huolimatta helisemässä kahden ison koiran kanssa. Kun oikein hyvä tsägä käy, niin hihnat on keskenään solmussa ja minä hihnojen kanssa myös, toisen koiran jalka on kietoutunut hihnaan ja kun koittaa alkaa selvittää hihnasotkua niin toinen koirista päättääki viel vaik mennä toisen koiran alta tai vastaavaa. Onhan näitä tilanteita riittänyt kun ei oo tiennyt miten päin olisi, pitäisikö itkee vai nauraa- yleensä se menee kuitenkin naurun puolelle.

Nyt karkasin jo täysin aiheesta kun on niin kauhee ikävä mun haukkuja mut siis la palaan vielä muutamaksi päiväksi mökille ja tulen sit koirien kanssa junalla sieltä pois :)