äidin kaapilla

 

Vanhemmat olivat tän viikon reissussa ja kävin heillä sillä välin pariin otteeseen kastelemassa kukkia ja tsekkaamassa, että kaikki on hyvin. Sain siellä ollessa mahtavan idean kävästä äidin vaatekaapilla ja ottaa viikoksi hoitoon erään COSin neulemekon, jota olen kuolannutta siitä asti kun äiti sen Pariisista osti. Olen koittanut sitä metsästää Ebaystä, mutta tuloksetta. Vaikka mekko onkin pari kokoa liian iso, niin sehän ei haittaa, vyöthän on keksitty!

 

 

 

 

Lopulta meinasin kuitenkin päivät loppua kesken, kun kerta viikko on mennyt aika pitkälti vaan tenttikirjojen, urheilun ja koirien parissa niin ei kauhean montaa päivää ollut tällä viikolla "kunnollisissa" vaatteissa. Eli lauantaina oli pakko pistää tämä päälle kun enhän mä nyt sitä sentään turhaa hoivannut viikkoa, vaikken sillonkaan mitään erityisempää tehnyt kun mennyt salille, ruokakauppaan ja makuuniin. Aaah, ihana se on päälläkin. Äiti, jospa se jäiskin pysyvästi asumaan mun kaappiin, ei kai se haittais?

Niin, meilllä tosiaan on äidin kanssa yhteinen heikkouden kohde ja se on COS. Se on hyvä, kun mä voin noita äidin neuleita, neuletakkeja ja mekkoja käyttää vyön kera niin mulla on tavallaan tuplasti COSin vaatteita. Mitäköhän sitä lainaisi seuraavaksi?

Eli, mitä tästä opimmekaan? Se poikaystävän vaatekaappi ei ole se ainoa oivallinen lainalöytöjen tekopaikka vaan äidinkin vaatekaapilla kantsii käydä, jos vaan vähänkään omaa saman vaatemaun ja ei ole liian montaa vaatekokoa erona. Ne joilla on sisarruksia, niin niillä on sekin lainapaikka mahdollisuus mutta mulla ei sellaista vaihtoehtoa ole (onneksi-en ole koskaan halunnut sisarruksia paitsi isoveljestä haaveilin joskus teininä, ehtona toki oli että se on hyvännäköinen ja sillä on hyvännäköisiä kavereita hah).

Liivi on vuoden takainen mahtava kirppislöytö, aitoa nahkaa ja huippu kunto. Se on mainio syksyyn!

My mom´s knit dress: COS / leather vest: Nikita, flea market / leather shoes: Topshop / shawl: unknown brand, flea market / leather belt: COS /sunglasses: Ray-Ban
 

grey with a twist

Tunetustinhan sillon kun pitäisi lukea tenttiin, kiinnostaa jopa vessanpytyn kuurauskin enemmän. Nyt oli vuorossa kynsien taiteilu lukemisen sijaan. Mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi?
Pohjavärinä kaksi kerrosta harmansävyistä Nails INCin lakkaa ja kärjissä yksi kerros China Glazen hopea-lila glitterilakkaa.

Nails INC 501 covent garden ballet and the glitter tips China Glaze 1051 marry a millionaire

sammarit

 

 

 

 

Minun syksyyni ja miksi ei myös talveenkin kuuluu vakosametti- ei vain tänä vuonna, niin on myös kuulunut monena aikaisempanakin vuotena. Viime vuosina kaapistani on löytynyt vakosamettia kauluspaidan ja minihameen muodossa, mutta tänä vuonna silmään osu H&M:llä aivan sattumalta nämä housut upeassa viininpunaisessa värissä. En kertakaikkiaan voinut vastustaa! Tein hiljattain Ebaystä myös yhden toisen vähän erikoisemman vakosamettisen löydön, siitä pian lisää ;)
Muutoin asu oli rento ja mukava ja sen kruunasi uitetun koiran olemus, sillä vettähän tuli eilen taas koko päivän kaatamalla. Tästä syystä päädyttiinkin kuvaamaan meidän talon parkkihallissa ja se osoittautuikin melko hyväksi sisäkuvauspaikaksi- sellainen kun tulee talven mittaan varmasti tarpeeseen.

tee: All Saints / trousers: H&M / jacket with leather sleeves: Zara / scarf: COS / shoes: Converse

liila ripsiväri

 

Sain pakkomielteen liilasta ripsiväristä. Kaikkialla on nyt puhuttu sinisestä ripsiväristä, joka ei mua innosta yhtään. Sen sijaan aloin miettimään, että liila ripsiväri voisi olla tosi makee vihreissä silmissä. Enkä nyt puhu mistään neon liilasta, vaan hieman hillitymmästä mutta kuitenkin selkeästä liilasta. Ajattelin, että jos kerta sinistäkin on nyt joka puolella myynnissä ja sitä hehkutetaan, niin sitten löytyy varmaan liilaakin. Helpommin sanottu kuin tehty. Ei tosiaankaan löydy juuri mistään. Googlasin suomeksi, saksaksi ja englanniksi liilan ripsivärin erillaisilla hakusanoilla ja huomasin, etten ollut ainut ainakaan saksan- ja englanninkielisillä sivustoilla, joka kaipaili liilaa ripsiväriä. Kyllä niitä joiltain merkeiltä löytyy mutta lähestulkoon kaikki oli haukuttu pystyyn, mikään ei väriltään erotu ripsissä hyvin. Yksi hyvä, jota oltiin kehuttukin monien eri merkkisten kokeiluitten jälkeen vuolaasti, on tietenkin jo lopetettu sillä blogiteksti oli jo muutaman vuoden vanha.

Lancome Hypnose Drama liila

Lancome on mulle luottomerkki kun kyse on ripsiväreistä. Satuin kävelemään Stockalla Lancomen osaston ohi ja siinä oli joitain meikkejä -25% alessa. Bongasin siitä Hypnose Draman (eli sitä mitä käytän päivittäin mustana) liilana. Myyjä tietenkin hehkutti sitä ja menin lankaan. Olin hyvin pettynyt siihen kun pääsin sitä kokeilemaan. Ei se ripsissä ollut ollenkaan liila ja väriä tuli jotenkin muutenkin hyvin vähän- eli juuri se ongelma mistä muutkin ihmiset olivat puhuneet liilojen ripsivärien kohdalla erinnäisissä teksteissä ja testeissä joita googlettamalla löysin :( Jostain syystä liiloissa ripsiväreissä pigmentti on todella surkea. Toinen, jota oltiin kehuttu oli MACin Zoom Lash liilana ja kuvatkin puhuivat puolestaan. Se vain sattuu olemaan Limited Edition tuote ja sitä tulee vain silloin tällöin joissain erikoiskampanjoissa, kiva kiva. No, sit törmäsin Ebaytä selatessa Lancomen Doll Lashesin liilaan versioon, joka ei kait ole kuin jenkeissä vasta tullut markkinoille. Siitä en löytänyt mitään arvosteluita, edes jenkkisivustoilta niin tilasin sen testimielessä. Väri oli ainakin harjassa lupaava, vaikkakin hieman räikeä.

Lancome Doll Lashes 05 so purple!

Doll Lashes oli hieman parempi, mutta ei kuitenkaan vielä sellainen minkälaisen haluaisin, eli voimakkaampi, erottuvampi liila. Sen oikean liilan metsästys taitaa siis jatkua...

 

Tässä vielä musta vertailuna:

 

 

Mitäs mieltä sinä olet, liila vai jatkossakin musta? :)

ei näin

 

 

 

 

Kävinpähän tänään taas haaskaamassa puolisen tuntia elämästäni siihen, että odotan sitä että tentistä saa lähteä. Se on niin turhauttavaa istua täpötäydessä salissa ja katsoa kuin kaikilla ympärillä olevilla kynä vaan savuaa ja itsellä lyö tyhjää ja ärsyttää niin suunnattomasti että miksi piti sielt vajaasta tuhannesta sivusta sit repii juuri tuollaiset kysymykset kun olisi ollut niitä osa-alueita jotka olisin osannut vaikka silmät kiinni. Toki olisi viisasta osata koko sisältö vaikka silmät kiinni, mut kun on vaan joka tenttiin nyt viikko aikaa lukee kun seuraava hengittää jo niskaan niin näillä mennään. Noh, aina ei voi voittaa ja ensi kerralla sit toivottavasti parempaa tuuria. Ensi kerralla seison vaikka päälläni, jotta saan jotain paperille! En halua kandin jäävän nyt tämän takia roikkumaan, sillä viimeisiä tenttejä viedään. Ei muuta kuin taas vaan lukemaan seuraavaan tenttiin- jess, ihanaa.

Epäonnen asu koostu näistä: sweater: Zara / jeans: Diesel / leather jacket: Saints & Mortals / leather bag: Rizzo / leather boots: unknown brand, flea market / wooden necklace: Ebay

• Ilmoita asiattomasta sisällöstä

puron brunssi

 

 

Lauantaina tuli kokeiltua ystävän kanssa Helsingin Kampin sähkötalon kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevan Puro -ravintolan brunssi. Paikkana hyvin viihtyisä. Avarat tilat, valoisa, siisti, kiva pelkistetty musta-valkoinen sisustus suomalaisine design-kalusteineen ja 30-luvun musiikki. Ja kaiken lisäksi todella hyvä ruoka! Sanoisin sitä ennemminkin lounas-brunssiksi, sillä siellä oli ehkä jopa enemmän lounastyyppistä ruokaa kuin brunssityyppisesti leikkeleitä yms. Pöydät vain notku herkkuja: viisi erillaista salaattia (mm. jokirapu ceasar-salaattia, leipäjuustosalaattia, lohi-perunasalaattia) ja lämpimiäkin ruokia oli moneen lähtöön (mm. poromunakasta, lohta). Jälkiruuaksi oli kääretorttua, kahden suklaan kakkua, pannacottaa ja hedelmiä. Jälkiruokapöydän oma suosikki oli kuitenkin brie -juusto ja omena-puolukkahilloke! Henkilökuntakin oli hyvin ystävällistä. Kaikin puolin jäi todella hyvä mieli ja täysi, onnellinen maha- sinne menen mieluusti uusiksi :)
Asu oli sen mukaisesti mukava, kun on kerta tarkoitus syödä useamman tunnin. Asun muodosti ihanan mukava COSin vaaleanharmaa neulemekko ja reilu neljä vuotta vanha luottonahkatakki. Juju oli kengissä ja sukkiksissa, mutta kaiken kaikkiaan melko yksinkertainen ja kenties hieman tylsähkö asu.

knit dress: COS / leather jacket: Vila / tights: H&M / leather loafers: Zalando / leather bag: Topshop

tatuoinnit ja niiden arvostelu

 

Törmäsin MTV3:n Ava-sivuilla juttuun Kat Von Dee:stä ja jutunaiheena oli se, että tatuoitukin nainen voi näyttää herttaisen tyttömäiseltä. En ota tuohon juttuun varsinaisesti kantaa, sillä itse ainakaan en aikuisena ihmisenä edes halua näyttää herttaiselta ja tyttömäiseltä, eli se sanapari oikein ällötti. Minuahan kiinnosti tietenkin se kommenttiboksi, sillä arvattavissakin oli että se tulvii näitä tatuoituja ihmisiä haukkuvista kommenteista. Siellä riitti taas näitä ei tatuoitujen ihmisten mielipiteitä: tatuoinnit on rumia ja kuvottavia, tatuioitu nainen ei ole naisellinen, tatuoitu nainen on ruma, itsensä tatuoiminen on silkkaa tyhmyyttä ja lista sen kun jatkuu.

 

Kiinnostaako minua muitten mielipiteet tatuoinneistani? Ei. Olenko ottanut tatuoinnit muita ihmisiä varten? En. Tatuointi otetaan 100% itseään varten, ei kenenkään muun kehotuksesta, painostuksesta tai ylipuhumisen seurauksena. Tai niin sen ainakin pitäisi mennä. Mites sitten, kun on vanha ja ryypyinen, enkö ollenkaan mieti sitä, miltä sit tulen näyttämään niitten tatuointejen kanssa ja kuinka niitä kadun? Kuka tietää, että katuisin tatuointejani? Ei kukaan. Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Sit kun minä olen 50-v. Tai 70-v., niin tatuoinnit ovat melko yleisiä minun ikäisilläni toisin kuin tän hetkisillä 50-v. /70-v. ikäisillä ihmisillä. Tatuointeja hyväksytään työpaikoillakin koko ajan enemmän ja enmmän ja myös ihmiset muuttuvat hitaasti hieman suvaitsevammaksi. Minun ajatusmaailma tatuointejen suhteen on yksinkertainen: sitä elää vain kerran ja elämästä on otettava kaikki irti. Jos haluan tatuoinnin ja olen miettinyt sitä tarpeeksi kauan, otan sen kysymättä kenenkään mielipiteitä tai miettimättä mitäköhän mahdan ajatella siitä kun olen 73-v. Olenko tyhmä kun olen näin ajattelematon, enkä pohdi asiaa syvällisemmin? En. En voi tietää mitä mieltä olen sitten. Uskoisin, että minulla on muutakin mietittävää sen ikäisenä kuin tatuointini, mutta jos en niistä jostain syystä tykkäisi sitten enää, niin laserpoisto on keksitty ja sekin kehittyy koko ajan niin kuin kaikki muukin. Siinä vaiheessa kun ne on ollut monta kymmentä vuotta osa minua, niin miksi sellaista välttämättä haluaisi pois vaikka ikä olisi mikä? Ikä on vain numeroita. En ole ollut koskaan massan mukana kulkija, päinvastoin olen aina kulkenut monessa asiassa vastavirtaan. Minua tuskin silloin eläkeläisenäkään muitten mielipiteet kiinnostavat. Ihmiset, joilla ei ole tatuointeja pitävät itseään niin viisaina ja laukovat aina näitä muka viisauksia tatuoiduille ihmisille. Muille tatuointini voivat olla ihmellisiä, mutta minä en niitä edes noteeraa minään erikoisena. Minulle tatuointini ovat tärkeä osa minua, minun ihoani, jota en ajattele päivät pitkät. En myöskään tuijottele tatuiointejani päivät pitkät. Tuojottavatko ja ajattelevatko tatuoimattomat ihmiset omaa ihoansa joka päivä koko ajan? Tuskinpa. Emmeme eroa millään tavalla tatuoimattomista ihmisistä muussa kuin ihonvärissä / -koristelussa.

 

 

Minulla on seitsemän tatuointia, joista kaksi pienemmän sorttisia, muut taas nyrkin kokoisia tai isompia. Kaikki ovat mustavalkoisia, osa varjostuksilla ja osa ilman. En ole yhtäkään tatuointia ottanut hetken mielijohteesta, enkä tule jatkossakaan. Mietin ja suunnittelen ne tarkkaan. Yleensä piirrän ne itse. Ensimmäisen tatuoinnin otin Berliinissä kun olin reilu 17-v. Olin jo silloin itsepäinen ja tein mitä halusin. Menin siis ottamaan tatuoinnin lupia kysymättä vanhemmiltani ja liikkeessä ei kysytty papereita. Siitä on nyt reilu seitsemän vuotta ja kuusi on tullut sen jälkeen lisää ja siihen ekaan tatuointiin on tullut kaikenlaista kuvioo lisää. Kummassakin ranteessa on kaksi tatuointia, jotka muodostavat toistensa peilikuvat, selässä on iso lintu ja muistoteksti rakkaan ukkini muistoksi. Vasemmassa jalkapöydässä koristaa iso ruusu ja oikean jalan ulkosivua koristaa se ensimmäinen tatuointini kaikkine lisähärpäkkeineen ja on kokonaisuudessaan melkein koko polven ja nilkan välisen matkan pituinen. Yhtäkään en ole hetkeäkään katunut, päinvastoin: rakastan jokaista tatuointiani. Yhteen tatuointiin aion lähiaikoina lisätä vähän juttuja, mutta sillä ei ole kiire.

 

 

Olen mielestäni aivan yhtä naisellinen ja kaunis kuin kuka tahansa ei tatuoitu ihminen. Jos minä kerta rakastan itseäni ja hyväksyn itseni tällaisena kuin olen, niin odotan sitä myös toiselta osapuolelta.

 

 

Ihmiset, joilla ei ole tatuointeja arvostelevat monesti tatuoituja ihmisiä, haukkuvat niitten tatuointeja ja tekevät sen perusteella mielipiteen koko ihmisestä. Monesti arvostellaan sanoin ruma ja tyhmä. Arvostelevatko tatuoidut ihmiset niitä, joilla ei ole lainkaan tatuointeja? Ei. Minulla ei tulisi mieleenkään arvostella ei-tatuoituja ihmisiä., ei sen takia etteikö minullakin sit olisi oikeutta arvostella heitä jos ne arvostelevat minua tai muita tatuoituja ihmisiä, vaan sen takia että en ole niin tyhmä, huonokäytöksinen ja ahdasmielinen.

(Osa kuvista jo vilahtanut asupostauksissa. Kaksi kuvaa punaisessa juhlamekossa on 2011 kesältä, kun mulla ei vielä ollut ranteissa niitä toisia tatuointeja)

Péridot

   Kynsissä nyt: Chanel 531 Péridot

   Upea, vihreeseen taittuva kulta!

lasten suusta= miesten suusta

 

 

 

Kun sanotaan aina, että lasten suusta tulee totuus sekä hauskimmat kommentit niin samaa voisi sanoa miesten suusta. Tai noh, en mä siitä totuudesta niinkään tiedä mutta ainakin noi hauskimmat kommentit kilpailee monesti aika kovaa lasten suusta tulleitten kommenttejen kanssa. Hehkutin uusinta kirpparilöytöä, eli limenvihreetä farkkuhamettani ja sanoin, että se on täydellinen: mukava päällä ja istuu hyvin. Siihen rakas hovikuvaajani totesi: "Ei mun mielestä. On niitä paremminkin istuvia hameita sulla nähty tai siis ei toi kuitenkaan oo parhaimmasta päästä". Jaahas, selvä juttu :D Sit napsittiin kuvat jossain välissä kun oltiin asioita hoitelemassa ja päätin vielä lopuksi ottaa takin pois kun halusin esitellä neuletta, jossa on lepakkohihat ja jotka tulevat mielestäni parhaiten esille kun nostaa kädet. Hovikuvaaja kuvasi hieman huvittuneena ja sit kun jatkettiin siitä matkaa, niin kysyin mikä nauratti. "Miks ihmeessä sä rapsutit päätäs?", sain vastaukseksi. Parempi vaihtoehto tolle "päänrapsutusasennolle" olisi kuulemma ollut esim pitää kädet piikkisuorina sivuille. Hmm..jään miettimään asiaa. Tai eiku taidan jatkaa ton "päänrapsutusasennon" suosimista, jos vaan pokka jatkossa pitää tän jälkeen ;D

 

 

Tässä kun mietin mistä mikäkin asun vatekappale ja asuste on ostettu, niin on kyllä taas aika kirpparilöytö-painoitteinen asu. Ainoat kaupasta ostetut on alla oleva musta perustrikoopaita, huivi ja kengät, joista huivi ja trikoopaita ovat ainoat normaalihintaiset. Huivi on COSista hiljattain ostettu ja kengät ovat Rizzosta kesällä ostettu alennusmyynneistä. Perustrikoopaita on H&M:stä. Epäsymmetrinen nahkatakki on Selected Femmen ja ostettu 30€:lla kirpparilta. Nahkalaukusta olenkin jo aikaisemmin kertonut, se on ostettu Milanosta kirpparilta 10€ hintaan. Harmaa neule on Mangon ja ostettu 1€:lla kirpparilta. Hame on American Apparelin ja löysin sen kaksi viikkoa sitten kirpparilta 6€:n hintaan ja jestas mä tykkään tosta hameesta! Se on ihan American Apparelin vakiomallia, värit vaan vaihtelevat sesongin mukaan. Perusfarkkuhame kynämallisena ja halkiolla takana. Olen ihan hulluna tällä hetkellä limenvihreeseen ja oliivin vihreeseen, mun vakiolemppareiden oranssin, punaisen (kaikki väriskaalat) ja t.vihreän lisäksi. Mutta mistä väristä mä en tykkäisi? Rrrrakastan värejä, olen aina rakastunut. Värejen on oltava voimakkaita, ei hempeitä. En ole koskaan ollut hempeitten värejen ystävä. Toiset maustavat mustaa ja muita neutraaleja värejä jollain väripilkulla, minä maustan värikkäitä vaatteita mustalla tai muulla neutraalilla värillä. Mutta tämän minun värifilosofian onkin varmaan kaikki asukuviani selanneet jo havainnut ihan itsekin.

black shirt underneath the knit: H&M / knit: Mango, flea market / leather jacket: Selected Femme, flea market / denim skirt: American Apparel, flea market / leather flats: Rizzo / scarf: COS / leather bag: vintage, flea market in Milan

itsetunto

 

Minulla on aina ollut hyvä ja terve itsetunto, en ole koskaan kärsinyt mistään epävarmuuksista teiniaikoinakaan. On minunkin elämässäni ollut suuriakin vastoinkäymisiä, mutta ne eivät koskaan ole romuttanut mun itsetuntoa, jos niin ainoastaan henkistä hyvinvointia. Minun itsetuntoni kummasti aina vain vahvistuu vastoinkäymisistä, se on vahvaa kuin rautaa. Minua ei ole kohdeltu kuin prinsessaa ja minutkin on jätetty joskus, mutta varsinkaan miehet eivät saa itsetuntoani hetkahtamaan millään tavalla. Minun mottoni on: jos joku mies ei minusta tykkää, niin se on hänen menetyksensä, ei minun. Näin pitäisi joka naisen ajatella tai ainakin opetella ajattelemaan! Helpommin toki sanottu kuin tehty.

Hyvä miespuolinen ystävä suuttui mulle ja ystävälleni kerran kun keksimme hänelle omasta mielestämme harmittoman ja hauskan lempinimen. Siitä on siis vuosia, olimme silloin vielä teinejä. Yllätyimme ihan kuinka hän suuttui niin paljon, sillä hän päätti ”loukata” meitä jollain tavalla ja ajatteli, että mikäs sen helpompaa kuin haukkua ulkonäköä. Hän sanoi ensin ystävälleni, jolla oli jo silloin treenattu mutta muodokas vartalo (eli rintoja ja peppua löytyy), että hän on lihava ja hän näyttäisi miehekkäältä koukkunenänsä kanssa. Ystäväni oli aivan järkyttynyt ja loukkaantui syvästi, sillä hänelle kumpikin sekä nenä että muodot olivat arka paikka. Minulle hän sit päätti sanoa, että minulla on pienet rinnat ja lyhyet jalat. Aloin nauraa vedet silmissä ja kysyin etteikö hän parempaan psystyisi? Sanoin tietäväni, että minulla on pienet rinnat ja lyhyet jalat mutta niissä ei ole mitään vikaa, ne ovat hyvät juuri sellaisenaan. Ei minua muitten mielipiteet kiinnosta. Miespuolinen ystäväni oli ihan hämillään ja alkoi nauraa mun reaktiolle. Hän vielä varmisti useampaan otteeseen: etkö varmastikaan loukkaantunut? Miten se on mahdollista? En. Hän tokaisi: wau, sä olet nasta mimmi, toi on juuri oikea asenne sillä eihän niissä olekaan mitään vikaa. Ja niinhän se on, naiset tekevät ongelmia asioista ja kohdista kropassaan missä ei ole mitään vikaa. Kun naiset alkavat itse uskomaan näihin muka ongelmakohtiinsa ja ovat epävarmoja niistä kohdista, niin se näkyy myös ulospäin ja saa muutkin uskomaan, että niissä on jotain vikaa.

Pitää oppia tuntemaan se oma vartalo ja kasvot ja oppia, mikä niihin kasvoihin ja vartaloon sopii ja korostaa entisestään niitä lempikohtia itsessään. Ja jos itse ei tiedä mikä itselle sopii ja mikä ei, niin aina löytyy ystäviä, sekä ammattilaisia jotka asiassa osaavat auttaa ja neuvoa. Kaikki vaatteet eivät esimerkiksi sovi kaikille ja 99% naisista on jokin vaatteen muoto, väristä puhumattakaan, joka ei vain sovi. Itse tiedustan hyvinkin, mitä minun vartalolleni ei sovi ja sellaiset jäävät visusti vaatekaupan rekkiin odottamaan sitä, jolle ne sopii kuin nakutettu.

Minua puistattaa jotkut miehet jotka sanovat etteivät tykkää, kun nainen on ilman meikkiä. Olen siis vain kuullut tällaisista miehistä tuttavien kautta. Itse en ole onneksi sellaisiin miehiin edes törmännyt, jokainen tuntemani mies on sanonut monesti jopa että nainen on kauneimmillaan meikittä. Jos minä kuulisin miehen niin sanovan, niin se olisi samantien arrivederci! Minullakin on ystäviä, jotka eivät voi mennä edes ovesta ulos meikittä. Kuntosaleillakin näkee monia hurjissa pakkeleissa. Itse menen salille /urheilemaan yleensä meikittä, ellen ole tulossa jostain töistä tai muualta ja kaupungillakin liikun vähintäänkin kerran viikossa ilman meikkiä. Koirien kanssa olen myös monesti meikittä. Meikkaan ensisijaisesti itseäni varten, en miehiä varten, eikä se meikki minun luonnettani mihinkään muuta. Sama minä se olen meikin kanssa tai ilman, niin kuin kaikki muutkin naiset.

Haastan siis kaikki naiset katsomaan peiliin ja sanomaan:
minä olen hyvä juuri tällaisena kuin olen!

vihreää huuliin- Barry M huulipunat 2/2

Eli nyt seuraa jatkoa Barry M 1/2 -postaukselle.

Keskellä siis kuva mun huulista ihan ilman mitään huulitököttejä ja vasemmalla sitten kuva siitä mitä tuo magic vihreä saa huulilla aikaan ja oikealla ihan tavallista korallinoranssia mattahuulipunaa. Tykkään testaa aina kaikenlaisia huulipunia, -rasvoja ja -kiiltoja jotka korostavat huulten omaa väriä. Sellainen siis on myös tämä myrkyn vihreä. Vaikka ero ei näytäkkään ehkä noin mitenkään kummoselta, niin se on kyllä aivan huikea. Se korostaa nimittäin upeasti huulia ja kestää koko päivän ilman että sitä täytyy lisäillä pitkin päivää. Kun kyse on tosiaan huulten omaa väriä korostavasta huulipunasta, niin väri on jokaisella yksilöllinen. Äidille kun ostin tällaisen kanssa, niin hänellä taas värisävy oli aivan erillainen. Tilasin nämäkin huulipunat Ebaystä, ihan niinkuin edellisen postauksen huulikynätkin. Vihreällä oli jotain 6€ hintaa ja tuo korallinoranssi oli jotain 5€ paikkeilla, taisi olla jopa alle sen. Kun tilasin vihreän ihmehuulipunan, niin ostin testiksi myös Barry M:n mattaisen normihuulipunankin ja sekin on oikein hyvä. Kestää tosi hyvin huulilla, ei sotke ja on mielyttävä huulilla. Molemmissa oli ekalla kokeilukerralla aluksi sellainen tunne ettei väriä tule kunnolla huulille, mutta se onkin vain harhaluulo kun noista ei tule sellaista tahmaista paksua rasvamaista kerrosta huulille. Sitä väriä olikin ihan huomaamatta tullutkin huulille vaikka tunne johti harhaan :) Toi vihreä on päässyt jo moneen otteeseen käyttöön ja on noussut yhdeksi suosikiksini!

the green lipstick: Barry M TMLP and the other one: Barry M 151

kaunis syyspäivä

Mikä upea ulkoilukeli tuolla onkaan tänään ollut, ainakin täällä Helsingissä! Kuvat on sinänsä vähän huijausta, sillä ne eivät kuiteskaan ole tältä päivältä. Ne ovat parin viikon takaa joltain yhtä upealta päivältä. Tämä päivä kun on mennyt asun kannalta pääsääntöisesti verkkareissa ja lenkkareissa, sillä olen käynyt vesijumpassa, koirien kanssa lenkillä ja lukenut tenttiin.

Kuvan jakku on Berliinin Promod-liikkeestä ostettu viime kesänä. Se on ohuen ohutta puuvillaa ja erittäin mukava päällä. Printti ja jakun leikkaus eivät myöskään ole hassumpia! Nahkalaukku on viime vuonna ostettu Milanosta, sellaisesta laukkuparatiisi-liikkeestä kuin Silvia. Parin kuukauden päästä kun ois taas tarkoitus suunnata Milanoon, niin Silviaan ryntään kyllä hetimiten kun kaupoille menen. Kengät oli melkoinen pettymys. Topshopin nahkaballeriinat ovat mielestäni aina olleet hyviä jalassa ja muutenkin kestäviä, mutta tällä kertaa jouduin pettymään. Nämä ostin jossain vaiheessa kesällä niitten aleista reilulla kymmenellä eurolla. Ei näitten muodossa ja värissä mitään vikaa ole, mutta osuin (huom kevyesti) johonkin pöydän jalkaan brunssipaikassa missä oltiin ja kärjestä lähti heti väri. Olivat siis ekaa kertaa jalassa ja alle kahdessa tunnissa sen näköiset, että niillä olis tullut juostua maratoni ja harrastettua balettia kärjistä välittämättä.

dress: GT, flea market / jacket kind of thing: Promod, Berlin / leather flats: Topshop / leather bag: Silvia, Milan / sunglasses: Ray-Ban

a while ago

Tällainen asu löyty vielä kätköistä viikon takaa. Tuo harmaa "möykky" ei ole vain jokin vinossa oleva rätti, vaan se on ihan tarkoituksella tuollainen. Se on siis liivi tai miksi sitä kutsuisi, se on hihaton ja college-matskua. Tuollaisia vaatteita rakastan, joissa on jokin jännä leikkaus! Tämä löyty pari vuotta sitten kirpparilta eurolla. Tämä asu oli oikeastaan koostui suosikki vaatekappaleista ihan kenkiä myöten. Noista uusin tulokas on takki, jonka ostin alkukesästä ja varmaan vanhimmat laukku ja kengät, jotka ovat kummatkin 4-5 vuotta vanhoja -aito nahka kun kestää ja muuttuu ajan kanssa vaan entistäkin paremmaksi.

black shirt underneath: H&M / grey vest: Only, flea market / jacket with leather sleeves: Zara / skirt: All Saints /leather shoes: Topshop / leather bag: H&M / wooden necklace: vintage

uusi tuttavuus nimeltä Barry M 1/2

 

 

Luen paljon saksalaisia lehtiä ja niistä löytyy paljon mielenkiintoisia tuotetestauksia, minulle ennestään tuntemattomia kosmetiikkamerkkejä yms. Saksalaisissa lehdissä on paljon enemmän myös jenkkimerkeistä juttua, joita Suomessa ei myydä mutta keski-Euroopassa ne ovat yhtä kovaa huutoa kuin Jenkeissä. Bongasin sieltä jokinen kuukausi sitten huulipunatestin, jossa oltiin kehuttu Barry M -nimisen merkin huulipunia ja huulikyniä. Otin selvää saako merkkiä Suomesta ja yllättäen ei löytynyt ainakaan googlettamalla ketään jälleenmyyjää. Siispä käännyin Ebayn puoleen, siihen kun voi aina luottaa. Sieltähän löyty Barry M:ää vaikka muille jakaa ja mukavan edulliseen hintaankin, eli suunnilleen samaan hintaan kun mitä sitä Jenkeissä myydään. Huulipunat ovat postikuluineen n. 6€ (niistä lisää kakkos-osassa) ja huulikynät, eli huulipunat kynänmuodossa n. 7€.

 

Huulikyniä, sekä huulipunia olen käyttänyt nyt jo monta kertaa, niin että voin sanoa niitten laadusta jotain. Huulikynäthän toimivat tosiaan ihan samanlailla kuin huulipunat, ei eroa niistä juurikaan muulla tavoin kuin ulkomuodossaan. Tilasin kaksi huulikynää, toisen tollaisen oranssinpunaisen ja toisen hieman marjaisemman sävyisen. Molemmissa on hieman kimalletta, mikä ei kuitenkaan tunnu karhealta huulilla, niin kuin jotkut kimalletta sisältävät huulipunat. Molemmat värit osuivat täysin nappiin ja värit ovat tosiaan samanlaisia kuin niiden pakkauksensa. Ne kestävät huulilla hurjan hyvin, jopa juomiset ja syömiset. Itse en varmaan ole kertaakaan lisännyt tuotetta vaikka olen ollut kaupungilla monta tuntia ja mennyt perään vielä syömään tai kahville kaverin kanssa. Ne eivät sotke, eli eivät lähde valumaan poskia pitkin. Nämä huulikynät ovat huulilla hieman tahmaisen tuntuisia, mutta siihenkin tottuu. Se tahmaisuus ei mielestäni ole tosiaankaan pahimmasta päästä, paljon tahmaisempiakin huulipunia ja huulikiiltoja tullut kokeiltua. Minulle tärkeintä huulipunissa on aina se kestävyys, sillä en kuulu niihin naisiin jotka kantavat merkkiarsenaalia joka päivä mukanaan, laukustani ei löydy edes peiliä. Mukanani on siis vain sen päivän huulirasva tai -puna ja sillä mennään.

 

ylemmässä kuvassa väri no. 2  ja sen alla olevassa no. 3

päivitetyt hiukset

Kävin eilen Prof Helsinki- kampaamossa leikkauttaa ja värjäyttämässä hiukset. Käyn latvoja leikkauttaa 4kk välein, sillä hiukset ja niiden kunto ovat mulle erittäin tärkeitä. En voi sietää sitä, kun jotkut haluavat kasvattaa hiuksiansa ja eivät sen takia käy leikkauttaa latvoja vuosiin. En tiedä mitä siinä on niin vaikeeta ymmärtää, ettei niistä tule koskaan sillä menetelmällä tulemaan kauniit pitkät hiukset. Itselläni on erittäin paksut ja pitkät karheat luonnontaipuisat hiukset. Kampaajat monesti sanovat, että ne muistuttavat rakenteeltaan hyvinki paljon afroa.

Hoidan hiuksiani säännöllisesti ja ne ovatkin tuohon hiusmääritelmäänsä nähden hyvässä kunnossa myös kampaajan mielestä. En kiharra tai suorista hiuksiani juuri koskaan, enkä käytä muotoilutuotteitakaan. Fööniäkin käytän erittäin harvoin, sillä se kuivattaa hiuksiani entisestään. Hiusteni kuivumisessa menee noin neljä tuntia. Monet kampaajat haluavat aina ehdoin tahdoin väkertää jotain erikoista hiuksillani, eli suoristaa tai kihartaa. Se on ihan hauskaa vaihtelua, vaikken itte sellaista vaivaa suostukaan näkemään niin annan niitten tehdä sen kun kerta haluavat. Huomaan kuitenkin aina suoristuksen jälkeen ettei mun hiuksia vaan kertakaikkiaan ole tehty suoristamista varten, jos hiukseni haluaa suoristaa huolella hyvin sileäksi niin siinä menee ammattilaiseltakin lähemmäs tunti. Tänään sitä suoristettiin vain 25min ja tulos oli tämä. Ne näyttävät harakanpesältä :D No mutta väri on kiva ja heti kun saan ne taas stailattua omalla tavalla (eli mahdollisimman luonollisesti), niin ne näyttävät myös taas hyviltä :)

Huvittavaa on aina miten hiuksistani kehitetään aina pitkä keskustelu. Kampaajat päivittelevät tukkani paksuutta ja pituutta. Monet kysyvät myös olenko ihan suomalainen tai onko suvussa afrohiusta. Eilen kampaaja sanoi, ettei ole aikoihin nähnyt näin pitkiä ja samalla paksuja hiuksia. Hauskinta on joskus kampaajien ilmeet kun ne näkevät tän pehkon, niillä meinaa mennä pupu pöksyyn ja karu totuushan on, että Suomessa eikä Saksassakaan juurikaan kukaan osaa erityisemmin leikkaa tän sortin hiuksia, mikä on todellinen ongelma mulla. Varmaan siksi mulla ei olekaan luottokampaajaa. Latvat kyllä osataan monissa paikoissa leikkaa mutta voisin väittää ettei kukaan ole vielä koskaan osannut oikealla tavalla käsitellä hiuksiani ja leikkaa niihin jotain erikoisempaa muotoa onnistuneesti. Kaikki yritykset on ollut aina enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Siksi olenkin päätynyt siihen tulokseen, että annan vain ne latvat napsasta niin hyvä tulee. Suomessa vielä ymmärränkin, sillä täällä on harvalla paksuja hiuksia mutta Berliinissä on todella paljon turkkilaisia (paksut hiusket) niin luulisi siellä jonkun osaavan. Siellä uskon kyllä löytäväni vielä hyvän kampaajan mutta täällä olen menettänyt leikkaamistaidon suhteen jo toivon.





knit: COS / skirt: Zara / leather jacket: BZR Bruuns Bazaar / leather bag: Cristelle & Co. / shoes: Vans / leather necklace: H&M

red leopard

Punainen ja leopardikuosi- ne ovat kuin tehty toisilleen. Mulla oli kauhea kiire (milloin mulla ei olisi?) ja en löytänyt mistään mun punaisia loafereita, jotka olisi sopinut sata kertaa paremmin asuun mutta näillä mentiin. Joku varmaan ihmettelee miten kenkäparin vai hävittää. No, meillä se ei ole yhtään niin vaikeeta. Sillä aina lähtiessä kotoa pitää pennun takia kaikki mahdollinen vähäkään syöntikelpoinen heivaa lukittujen ovien taakse tai kenkälaatikostoon. Joskus se kenkälaatikosto on tupaten täynnä (siellä siis pidetään vain niitä "eniten" käytettyjä kenkiä ja mulla kun nyt sattuu olemaan sata paria kenkiä joita mielestäni koko ajan käytän niin hieman täyttä on), niin se kaikki syöntikelpoinen, tässä tapauksessa ne kengät, on heitettävä niitten lukittujen ovien taakse eli kylpyhuoneeseen, työhuoneeseen tai makkariin. Sitten aina kun vaan eteisessä on kenkiä niin kummatkin haukut tulevat jokin kenkä suussa vastaan jotain kotiin tulevaa (siis sillon kun ne eivät ole yksin kotona ja joitain kenkiä on eteisessä tyrkyllä) niin kenkiä saattaa myös löytyä sellaisen tervehtimisoperaation jälkeen sohvan tai sängyn alta, sohvalta, koirien sängystä, parvekkeelta tai mistä tahansa muusta jännästä paikasta. Sit on kiva konttailla ympäriinsä. Mutta ehkä ärayttävintä on se, kun löytää sen toisen parin ja toista ei löydä mistään. Kauhea kiire, kaveri jo venaa kun oon jo valmiiksi myöhässä ja minä vielä kun olen sellainen "mä haluan tässä ja nyt heti paikalla" niin itsekkäästi etsin juuri sen kenkäparin toisen kaveruksen sillä halun juuri ne jalkaan jos kerta sellaisen päähänpiston olen saanut.

shirt: H&M / leather gilet: Jofama, Nelly.com / shorts: Motel, Asos / leather flats: Bullboxer / leather bag: Global, Stockmann / wooden necklace: Ebay / silver coloured necklace: COS

Tuliaisia Münchenistä

Niin kuin jo viime viikolla kerroin, niin vanhempani olivat Münchenissä ja sain tosi kivoja tuliaisi- oon varmaan ollut hurjan kilttinä ;) Kuvasin tohon ihan murto-osan, mutta muu oli melko arkista tylsää tänne kuvattavaksi. Aina tulee jotain pientä listaa laitettua puolin ja toisin, kun joku meistä käy Saksassa sillä monet minun sekä äidin kosmetiikkatuotteet ovat saksalaisia ja sen lisäksi siellä on moni muukin kosmetiikka yms kauneusjuttu puolet halvempi kuin täällä. Eli aina jos matkalaukussa on tilaa, niin sieltä tulee kannettua monenlaista purnukkaa. Sen lisäksi toki herkut ja saksalaiset lehdet ovat aina ihan must. Kuvassa siis InStyle-lehti, monenlaisia suklaisia herkkuja, sateenvarjo (joo ihan totta! Kemppariketju Rossmannilta saa n. 2,50€ hintaan noita minisateenvarjoja ja ne ovat olleet hitsin kestäviä verrattuna moniin muihin kalliisiin merkki-(!)sateenvarjoihin) ja ehdoton ykkönen oli COSin ohut villainen huivi-aah ihana! Noi COSin ohuet villahuivit on mahtavia. Olen niitä vuosien varrella ostanut jo muutaman ja ne ovat ihan lemppareita. Lämpimiä, kauniita ja upeissa väreissä. Itseltäni löytyy jo entuudestaan hiilenharmaa ja ruosteenpunainen.

weekend

Lauantai-ilta osoittautui hyvin kylmäksi ja palelin ton ponchonkin kanssa, vaikka se on 100% villaa. Sen lisäksi sää oli muutenkin taas hyvin kummallinen niin kuin koko kesän on vähän ollut, 2 min ton auringonpaiston jälkeen kun napsastiin kuvat alko sataa oikein reippaasti. Kaikki keskustan ravintolat olivat siinä kuuden jälkeen tupatentäynnä, niinkuin oli odotettavissakin kun lähdimme kerta sponttaanisti syömään eikä oltu varattu pöytää. Juostiin siinä sateessa sitten eri ravintoloita läpi ja kylmissään ja nälissään päätimme sitten mennä Memphikseen Kluuvin viereen. Ei nyt ollut ihan sitä mitä oltiin ajateltu ravintolan suhteen, mutta ei vain jaksettu enää etsiä mitään.
Poncho on viime vuonna Berliinin COSista ostettu villaponcho, joka on ihanan pehmoinen. Minä, jota yleensä kaikki villavaatteet kutittavat (mutta en suostu akryylisiäkään neuleita käyttää), niin kehun jopa villan pehmeyttä, jopas jotain. Tossa ponchossa voisi asua. Seuraksi se sai H&Mn kirpparilta 2€:llä ostetut boyfriendfarkut jotka olen leikannut shortseiksi ja Zaran tähti-silkkipaidan, jonka alle oli pakko pistää pitkähihainen. Asusteiksi valikoitu Berliinistä katumarkkinoilta ostettu käsintehty silkkinen batiikkihuivi ja Rizzon niittinen nahkalaukku. Laukussa on niin paljon niittejä, että laukku itsessään on jo melko painava.

Nahkaiset bootsit ovat ihanat, mutta totesin että vaikka niissä on paksu pohjallinen niin ne vaan on mulle liian isot ja asia on hyväksyttävä. Pari kertaa olen näitä käyttänyt ja tykännyt hurjasti niitten hieman käytetynnäköisestä ulkonäöstä (olivat siis jo ostaessa sellaiset) mutta nyt ei auta muu kuin jostain etsiä uudet tuollaiset ja pistää noi huutikseen myyntiin :(

wool poncho: COS / long sleeved shirt: H&M / silk blouse: Zara / shorts DIY: H&M, flea market / leather boots: Asos / leather bag: Rizzo / silk shawl: Südstern, Berlin / sunglasses: GUCCI

Rosewood

 

Rosewood, eli ruusupuu on huulipunasävy josta sanotaan, että se sopii jokaiselle ihmisille oli ihosävy, hiukset, silmät yms. sit minkälaiset tahansa. Ostin ensimmäsien ruusupuu -sävyisen huulipunan jo monta vuotta sitten ihan puoli vahingossa ja ihmettelin kuinka upea väri se onkaan-siinä oli jotain maagista! Sanotaan, että se kirkastaa kasvoja ja muuntaa väsyneetkin kasvot eloisammiksi. Se oli juuri sitä, mikä minua siinä huulpunassa ihmetytti. En ollut silloin aikoinaan kuullut mitään tällaisista ruusupuusävyistä ja en tajunnut, miksi ihmeessä näytin aina freessimmältä kun laitoin sitä huulipunaa. Se huulipuna on ajat sitten käytetty loppuun ja sitä samaa väriä en sit koskaan saanut lisää, mutta onneksi muutkin merkit tekevät tän sävyisiä huulipunia. Toki näistäkin löytyy hieman eri sävyvivahteita, joista vaaleimmat muistuttavat jo paljolti nude-huulipunia eli ovat minun makuuni liian vaaleita.
Luin noin vuosi sitten jutun saksalaisesta In Style -lehdestä ruusupuu -sävystä ja siinä oli kaikkien yllä mainittujen faktojen lisäksi lueteltu myös eri merkkejen ruusupuu -huulipunia. Itse ostin sen lehtiartikkelin innoittamana vielä Clarinsin ja Shiseidon rosewood -yksilöt, jotka eivät tietenkään tähän hätään löytynyt mistään (kirotut laukkujen mustat aukot, jotka syövät huulipunia ja kaikkea muuta kivaa...).

Ylimmässä kuvassa käytetty Diorin 434 sävyä, jota tuskin enää on tai ainakin numero on varmaan vaihtunut, sillä Dior on uudistanut jo jokinen aika sitten huulipunien ja muittenkin meikkiensä hylsyt.

Siivouspäivä Töölössä

Siivouspäivä jäi harmillisen lyhyeen sateisen kelin takia. Se oli tosin odotettavissakin, eli ei siis tullut yllätyksenä. Me laitettiin äidin kanssa pulju pystyyn Etu-Töölöön, missä oli ihan kiva ryhmittymä muodostunut. Kun mentiin paistoi tunnin verran aurinko, sit tuli sadekuuro, seurasi n. tunnin mittainen pilvinen väli ja sit sitä vettä alkoikin tulemaan aivan kaatamalla rakeitten kera. Siinä vaiheessa ei auttanut muu kuin kerää kamppeet niin nopeasti kuin vaan pysty ja lähtee pois. Harmi! Sen hetken kun sitä ok ilmaa kesti, niin oli tosi kivaa. Ihmiset olivat kaikki hyvällä tuulella, kukaan ei juurikaan tinkinyt jo valmiiks halvoista hinnoista ja monet jäivät rupattelemaan niitä näitä.

Olen niin kyllästynyt kirpparilla siihen, että kaikki on saatava eurolla vaikka vaatteessa olisi hintalaput tai tuote olisi loistokuntoinen Acne. Myös se hävytön tinkiminen on nykypäivän ilmiö kirpparilla. Mollataan toisen tuotteita ja etsitään etsimällä vikoja, haukutaan kun ei myydä 50 sentillä, heitetään tuote pöytään ja pyöritellään silmiä. Myyjät tulevat vapaaehtoisesti myymään ja ne ovat ihan ihmisiä, miksi pitää käyttäytyä niin huonosti ja töykeesti? Eihän se myyjän vika ole, jos ostajaehdokkaalla ei ole varaa muutamaa euroa jostain maksaa. Onneksi kaikkea tätä ei ollut lainkaan ilmassa, vaan oli sellainen yhteisöllinen henki ja ostajatkin olivat monet ilmiselvästi iloisia tekemistään löydöistä. Vaikka siinä tulikin melkoinen vilu kun aivan läpimäräksi kastu sukkia myöten ja vesi vain valu kasvoja pitkin, niin hyvä fiilis jäi. Näitä siivouspäiviä ehdottomasti lisää!

 

jacket: Zara / jeans: BDG. Urban Outfitters / leopard sneakers: Converse / sunglasses: Giorgio Armani / scarf: Passigatti, Stockmann

Itsekin tein viereisestä pöydästä yhden löydön. Mangon puuvillasilkkisekoitteinen paitapuserojolla oli hintaa 2€: